Etelä-Karjalan liiton ensimmäinen tunnus oli kärjellään seisovan neliön muotoinen. Sen jälkeen tunnukseksi otettiin maakunnan vaakuna.
Nykyisin tunnuksena on eteläkarjalainen sydän:
Liiton edeltäjä, Etelä-Karjalan seutukaavaliitto, perustettiin 1960-luvun puolivälissä. Syksyllä 1967 liitolle saatiin ensimmäinen toimisto Lappeenrannan Mutkakadulle.
Vuonna 1968 seutukaavaliitto muutti Viljelytaloon Pormestarinkadulle. Seutukaavaliitto oli kuntainliitto, mutta valtio maksoi puolet kustannuksista. Sisäasiainministeriö antoi ohjeita seutukaavan laadinnassa, ja alusta lähtien toiminta määriteltiin rakennuslaissa.
Liiton ensimmäinen seutukaavajohtaja oli Martti Mélart. Hän jäi eläkkeelle samana päivänä, kun seutukaavaliitto lopetti toimintansa 31.5.1991. Seutukaavajohtajan sijaisena ja va. maakuntajohtajana toimi vuoden 1991 aikana osastopäällikkö Timo Tuomisaari.
Maakuntaliitto ja seutukaavaliitto yhteen
1990-luku toi tullessaan maakuntaliittojen ja seutukaavaliittojen yhdistymisen, uuden aluekehityslain ja Suomen EU-jäsenyyden.
Nykyisen Etelä-Karjalan liiton toiminta sai alkunsa huhtikuussa 1991, kun Etelä-Karjalan seutukaavaliitto ja Etelä-Karjalan maakuntaliitto yhdistyivät. Julkisyhteisönä liitto syntyi käytännössä jo lokakuussa 1990, kun Kymen lääninhallitus hyväksyi liiton perussäännön. Yksittäisinä kuntina mukaan liittyivät maakunnan silloiset 14 kuntaa. Maakuntajohtaja Timo Puttonen aloitti virassaan vuoden 1992 alussa.
1990-luvun alkuvuosina oli vireillä väliportaan hallinnon ja aluepoliittisen lainsäädännön uudistamistyö. Maakuntien liitoille tämä merkitsi uusia tehtäviä laaja-alaisena kehittämisviranomaisena. Alueiden kehittämisestä annettu laki astui voimaan vuoden 1994 alussa ja aluekehitysvastuu siirtyi lääninhallituksilta liitoille. Se ennakoi EU:hun liittymistä: ns. lääninraha muuttui maakuntarahaksi, ja maakunnalliset liitot siirtyivät hallinnoimaan tämän rahan käyttöä.
Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 lisäsi kansainvälisten asioiden osuutta liiton työssä. EU-ohjelmatyö ja rahoitusviranomaisena toimiminen tuli osaksi aluekehitystyötä.
Raatimiehenkadulta Maakuntagalleriaan
Etelä-Karjalan liiton toimipiste sijaitsi 1.6.1991 alkaen Raatimiehenkatu 18:n toimistohuoneistossa. Euroopan unionin jäsenyyden myötä Suomen maakuntien liittojen tekemä työmäärä kasvoi huomattavasti. Aluekehitystöiden lisäys kasvatti Etelä-Karjalan liiton henkilökunnan lukumäärää. Henkilöstö kasvoi vuosikymmenessä 16 hengestä (1991) liki 30 henkeen. Lisätiloja saatiin vuokraamalla Pormestarinkadun Viljelytalosta.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ryhdyttiin liiton päättävissä elimissä miettimään yhtenäisen ja riittävan suuren toimitilan hankkimista.
Etelä-Karjalan liitto muutti uusiin toimitiloihin Maakuntagalleriaan (Kauppakatu 40 D, 5. ja 4. kerros) joulukuussa 2007. Uudenkarheista tiloista jouduttiin kuitenkin lähtemään evakkoon, kun Maakuntagallerian 6. kerroksen kattohuoneistossa syttyi tulipalo syyskuussa 2008. Liitto joutui lähtemään sammutusvesien turmelemista tiloista Maakuntagallerian viidennestä kerroksesta korjaus- ja jälkisiivoustöiden ajaksi. Korvaavat tilat evakkoretken ajaksi saatiin Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta. Paluumuutto omiin tiloihin tapahtui vuodenvaihteessa 2008–2009.
2010-luvun alku toi uudet tehtävät
2010-luvun vaihteessa maakuntien liitot saivat joukon uusia lakisääteisiä tehtäviä. Ns. ALKU-hankkeessa oli tavoitteena synnyttää kansalais- ja asiakaslähtöisesti toimiva tehokas aluehallinto. Samalla läänihallinto lakkautettiin ja valtion aluehallintoa keskitettiin ELYihin sekä aluehallintovirastoihin (AVI).
Aluehallintovirastojen toimialuejaossa Etelä-Karjala ja Kymenlaakso on sijoitettu samaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueeseen. Uuden lainsäädännön mukaisesti liitto edistää yhteistyötä ELY-keskusten ja muiden alueiden kannalta keskeisten toimijoiden kanssa. Liiton tulee myös edistää kuntien yhteistyötä sekä yhteistyötä maakuntien välillä.
Maakuntien liitoille annettiin tehtäviksi myös alueellisen pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeen ennakointi sekä ennakoinnin yhteensovittaminen maakunnassa (ns. yleinen ennakointi). Ennakoinnin koordinointi toteutetaan Kaakkois-Suomessa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteisen verkoston avulla. Myös liikennejärjestelmän suunnittelutyöstä tuli lakisääteistä toimintaa.
Maakunta- ja sote-uudistus 2016–2019
Juha Sipilän hallitus antoi maakuntien liitoille tehtävän valmistella maakunta- ja sote-uudistusta. Tarkoituksena oli koota julkista hallintoa ja palvelua 18 maakunnan alaisuuteen. Maakuntiin olisi valittu suoralla kansanvaalilla edustajat päättämään maakunnan asioista, joista aiemmin oli päätetty kunnissa ja valtion eri organisaatiossa.
Maakunnan palvelukokonaisuuksiksi oli tarkoitus siirtää sote-palvelut, työvoimatoimiston palvelut, yritysten kehittämispalvelut ja rahoitus, aluekehittäminen, maakuntakaavoitus, liikennesuunnittelu, maaseutupalvelut, ympäristöterveyspalvelut ja vesistötehtävät. Uudistuksen jälkeen palveluista olisi vastannut maakunta, joka olisi tehnyt yhteistyötä muiden maakuntien, kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Uudistuksen oli tarkoitus lisätä asukkaiden valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Uudet maakunnat olisivat aloittaneet toimintansa vuoden 2021 alussa.
Uudistus kariutui eduskunnan käsittelyn pitkityttyä talvella 2019, ja asioiden poliittinen valmistelu raukesi. Pääministeri Sipilä ilmoitti hallituksen erosta 8.3.2019. Maakunta- ja sote-uudistuksen valmisteluorganisaatio kussakin maakunnassa ajettiin alas 30.6.2019 mennessä.
Maakuntajohtajat
Timo Puttonen aloitti maakuntajohtajana 1992 alussa. Hänen alaisuudessaan liitto jatkoi aina vuoden 2013 joulukuun alkuun, jolloin maakuntajohtajan virkaan astui Matti Viialainen. Hän siirtyi Etelä-Karjalaan naapurimaakunnasta, Etelä-Savon maakuntajohtajan paikalta. Syyskuussa 2020 liiton maakuntajohtajana aloitti Satu Sikanen.
.
.
.