Oikeudenmukaisuus on laaja, mutta hyvin olennainen kysymys vihreässä siirtymässä. Siirtymä vaikuttaa eri kansalaisryhmiin ja organisaatioihin eri tavoin, joista toisilla on niin sanotusti paremmat lähtökohdat uudistua nopeammin kuin toisilla. Siksi siirtymäkausi on jo itsessään oikeudenmukainen teko, sillä se antaa aikaa sekä valmistautumiseen että siirtymätoimiin. Mitä suunnitelmallisempi tuo siirtymäaika on, sitä tehokkaammin siirtymä voidaan toteuttaa. Tällä kertaa Startti turpeesta tulevaan -blogissa pohditaan sitä, mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan ja toteutuuko se riittävällä tasolla.
Oikeudenmukaisuus edellyttää ennakointia
Finnwatch ry on yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on nostaa esiin yritystoimintaan liittyviä ihmisoikeusongelmia, ympäristövaikutuksia sekä verovälttelyä. Järjestö on perehtynyt myös vihreän siirtymän oikeudenmukaisuuskysymyksiin, jonka tiimoilta haastattelin Finnwatchin ilmastoasiantuntijaa Lasse Leipolaa.
Turvetuotanto lähti Etelä-Karjalassa laskuun jo 2020-luvun taitteessa, kenties seurauksena turpeen korkeammasta verotuksesta ja päästökaupasta. Vaikka EU:n päästökauppa on kiristynyt, niin Suomessa turvetuotantoa tuetaan kansallisesti mm. huoltovarmuuden takaamiseksi. Kun päästökaupan hinnat turpeelle ovat nousseet merkittävästi, ei kansallinen tuki enää riitä kompensoimaan hinnannousua. Tällainen politiikka antaa Leipolan mukaan ristiriitaisia viestejä tuotannon jatkumisesta eikä kukaan oikeastaan tiedä, milloin turvetuotanto lopullisesti päättyy, jos päättyy. Alasajo on ollut pitkälti hallitsematon, kun viesti ei ole tullut riittävän ajoissa ja selkeänä turvealan toimijoille pohtii Leipola.
Oikeudenmukaiseen siirtymään ei voi pakottaa. Oikeudenmukaisuudessa on Leipolan mukaan kyse siitä, että tosiasiat tunnustetaan riittävän ajoissa, jolloin voidaan tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä, niin julkishallinnon kuin elinkeinoelämänkin puolella. Siirtymä vie aikaa ja siksi ennakointi on avainasemassa, jotta ehditään varautua riittävällä tavalla uuteen, Leipola jatkaa. Leipola painottaa etujärjestöjen roolia ennakoinnissa ja siinä, kuinka he viestivät muutossignaaleista jäsenilleen. “Pahimmillaan toimitaan niin, että kielletään muutos tai vastustetaan sitä, jolloin siirtymä ei käynnisty ajoissa ja oikeudenmukaisuuden varmistamisesta tulee haastavampaa”, Leipola toteaa. Poliittinen päätöksenteko ei ole ollut Leipolan mielestä selkeää, eikä turvetuotannon loppumiselle ole asetettu takarajaa, mikä on kenties antanut valheellista toivoa tuotannon jatkumisesta yrityksille.
-Turvetuotannon alasajo on ollut pitkälti hallitsematon, kun viesti ei ole tullut riittävän ajoissa ja selkeänä turvealan toimijoille, pohtii Finnwatch ry:n ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Siirtymä ravistelee rakenteita
Turvetuotanto ei kuitenkaan ole ainut toimiala, jonka tunnelin päässä ei näy valoa vihreän siirtymän tuolla puolen. Keskustelussamme nousi esiin myös muita toimialoja, joiden täytyisi muuttua merkittävästi. Tällaisia aloja ovat Leipolan mukaan esimerkiksi turkistarhaus, osa eläinperäisestä ruoantuotannosta tai lentoliikenteeseen nojaava matkailu. Myös tekstiiliteollisuuden liiketoiminta tulee muuttumaan, kun pikamuodista on pakko luopua ja alalla siirrytään kohti kestävämpiä ratkaisuja kuten kierrätystuotteisiin ja vuokraustoimintaan. Länsimaisten vaatejättien pitäisi Leipolan mukaan osoittaa yritysvastuuta myös pikamuotia nykyisiä valmistavia työntekijöitä kohtaan ja viestiä tavarantoimittajille riittävän ajoissa tulevista muutoksista, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi toimialan jokaisella tasolla.
JTF-rahoituksen tarkoitus on tukea oikeudenmukaista siirtymää pois turvetuotannosta kohti vihreämpiä tapoja tuottaa energiaa ja samalla tukea heitä, joiden elinkeino tai työpaikka on tulossa tiensä päähän turvetuotannon loppuessa. Myös matkailua on tuettu JTF-varoin, ikään kuin uudeksi vaihtoehdoksi heille, jotka menettävät työpaikkansa turvealalta. Leipolan mukaan tämä kehitys on lyhytnäköistä, sillä hänen mukaansa lentomatkailu voi vähentyä dramaattisesti lähivuosikymmeninä, kun päästöjä on pakko vähentää yhä enemmän.
Leipola korostaa, että vaikka vihreä siirtymä tarvitaan nopeasti, sen onnistuminen edellyttää, että myös oikeudenmukaisuudesta huolehditaan. Mikäli ihmiset kokevat jonkun epäoikeudenmukaiseksi, he kääntyvät sitä vastaan, Leipola toteaa. Siitä syystä on tärkeää, että oikeudenmukaisuus huomioidaan läpileikkaavasti kaikissa politiikkatoimissa, joita siirtymän edistämiseksi tehdään, Leipola huomauttaa. Hänen mukaansa tehokas tapa edistää oikeudenmukaista siirtymää on ottaa käyttöön markkinamekanismeja, joissa tuotannosta syntyvien haittojen hinnoitteluun vaikutetaan nykyistä voimakkaammin joko verojen tai päästökaupan keinoin. Se ohjaa vähentämään päästöjä ja tuo valtiolle tuloa, jota voidaan käyttää oikeudenmukaisuutta tukeviin toimiin ja tukiin. Tarvittavaa siirtymää vauhdittaa myös se, että tuotteiden vastuullisuudesta kertovien merkintöjen uskottavuus on paranemassa uuden EU-lainsäädännön myötä, mikä auttaa ohjaamaan kulutusta kestävämpään suuntaan. Valmista ei tule hetkessä, mutta suunta on selkeä, toteaa Leipola.
Siirtymässä ei saisi olla väliinputoajia
Siirtymävaihe voi olla vaikea monille toimijoille, etenkin jos he jäävät vaille tarvitsemaansa tukea. Tämä nostaa esiin kysymyksen siirtymän oikeudenmukaisuudesta, tukien oikeasta kohdentuvuudesta sekä mahdollisista väliinputoamistilanteista. Asia konkretisoitui, kun vierailin viime vuoden puolella Ansari-Yhtymä Oy:llä. Sain vierailullani kuulla, kuinka turvetuotannon alasajo on yhtiön toimitusjohtajan Anselmi Hakkaraisen mukaan synkentänyt yrityksen tulevaisuudennäkymät.
Ansari on tuttu yritys monille eteläkarjalalaisille. Yritys on perustettu vuonna 1969 eli yrityksellä on pitkä historia. Se ovat yksi Luumäen suurimmista työnantajista. Työntekijöitä on sesonkiaikana päälle 60 henkilöä ja vakituistakin henkilökuntaa yli 50. Ansari on vakavarainen yhtiö, jolla on hyvät markkinanäkymät ja vakiintunut asiakaskunta. Se tuottaa pääasiassa ruukkukukkia, viherkasveja sekä kesäkukka-amppeleita. Noin kolmannes Suomen joulutähdistä on peräisin Ansarin kasvihuoneilta. Markkinoilla olisi vetoa Ansarin tuotteille enemmänkin, mutta toistaiseksi kehittämistoimenpiteet ovat jääneet epävarman tulevaisuuden varjoon.
Ansarin kasvihuoneet lämpiävät tällä hetkellä 90 %:sesti turpeella. Kun turvetuotannon alasajosta alettiin puhua, Ansarilla käynnistyi selvitykset vaihtoehtoistiin lämmitysmuotoihin siirtymisestä. “Ennen Ukrainan sotaa näytti siltä, että siirtyisimme puupohjaisiin energianlähteisiin ja uutta hakekattilaa oltiin jo suunnittelemassa”, kertoo Ansarin toimitusjohtaja Anselmi Hakkarainen. Puun hinnannousu ja sen hintakehityksen arvaamattomuus ovat kuitenkin poissulkeneet hakekattilan mahdollisuuden. Hakkaraisen mukaan niin suuri osa yrityksen kulurakenteesta koostuu lämmityksestä, ettei se kestä kovinkaan paljoa lämmityskulujen nousua. Maalämpö ei myöskään ole vaihtoehto, sillä yritys sijaitsee 2-luokan pohjavesialueella. Nykyteknologialla ainut puhdas ja riittävän kustannustehokas lämmitysmuoto olisi uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettu suorasähkö. Hakkaraisen mukaan kyseisen investoinnin kustannukset nousisivat liian suuriksi, jota ei pystytä yrityksessä toteuttamaan ilman tukea. Hanke ei kuitenkaan ole ELY-keskuksen linjausten mukaan tukikelpoinen. Toisin sanoen, tällä hetkellä turvetuotannon jatkuminen on Ansari Yhtymä Oy:n elinehto.
Suomalaista kasvihuonetuotantoa on aika ajoin kritisoitu sen vaatiman suuren lämpöenergiamäärän vuoksi. Hakkarainen haluaa kuitenkin korostaa, että Suomessa kasvihuonetuotannon päästöt ovat tippuneet yli 60 % viimeisen 20 vuoden aikana, eli työtä kestävämmän tuotannon eteen on tehty paljon jo nyt. Hän toivoo, että toimintoja tarkastellessa pystyttäisiin jatkossa huomioimaan paremmin kokonaiskestävyys, sillä nyt hänen mukaansa tarkastelu on jokseenkin mustavalkoista. Esimerkiksi kotimainen kasvihuoneessa kasvatettu tomaattikilo käyttää 91 kertaa vähemmän vettä kuin Etelä-Euroopassa kasvatettu. Vaikka ilmaston kannalta esimerkiksi puutarha- tai kotieläintuotanto näyttäytyisivät negatiivisessa valossa, asioiden liian kapea tarkastelu voi johtaa yksipuoliseen tulkintaan, mikä ei loppujen lopuksi olekaan kestävä ratkaisu kokonaisuuden kannalta.
Ansarin tapaus on esimerkki siitä, miten oikeudenmukaisuus ei tällä hetkellä täysin toteudu yhteiskunnassamme. Oikeudenmukaisuuskysymyksiä ja vihreän siirtymän eri aspekteja pitäisi tarkastella nykyistä laajemmin ja systemaattisemmin, ottaen paremmin huomioon erilaiset lähtökohdat. Kiireessä ei pidä unohtaa kaikkein olennaisimpia asioita, kuten tasa-arvon ja hyvinvoinnin turvaamista siirtymän aikana ja sen jälkeen. Meidän täytyy yhdessä pitää huolta siitä, että tulevat muutokset viedään hallitusti ja oikeudenmukaisesti maaliin, niin ettei ketään jätetä kyydistä.
Artikkelikuvassa yllä: Luumäellä sijaitsevan Ansari-Yhtymä Oy:n toimitusjohtaja Anselmi Hakkarainen kasvihuoneessa
syksyllä 2023.
Startti turpeesta tulevaan -hanke
Startti turpeesta tulevaan -hankkeen tarkoituksena on luotsata maakunnan kehittämiseen osoitettuja Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) varoja vihreää siirtymää ja alueen elinvoimaa kasvattaviin hankkeisiin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) on Euroopan unionin perustama rahasto ilmastosiirtymän haitallisten vaikutuksien lieventämiseksi. Koska Suomessa on tavoitteena puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä, JTF-rahoituksella pyritään lievittämään ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnassa ja taloudessa. JTF-rahoitusta myöntävät Etelä-Karjalan liitto ja ELY-keskus.
Tässä juttusarjassa aion selvittää, mistä lähdetään liikkeelle vuonna 2023, kun olemme siirtymän alkutaipaleella. Mitä turpeesta luopuminen tarkoittaa? Tilalle täytyy löytää muita, vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä ne voisivat olla? Turvetuotannon alasajo heikentää entisestään energian saantitilannetta, joka on heikentynyt Venäjä-pakotteiden vuoksi. Uusia energiamuotoja tarvitaan tilalle. Mistä näitä syntyy ja kenen toimesta? Kaikesta energiankäytöstä ja sen tuottamisesta syntyy erilaisia vaikutuksia luonnolle. Onko olemassa täysin puhdasta energiaa? Ja mitä muuta kuin energiasektorin, vihreä siirtymä pitää sisällään. Mm. näihin kysymyksiin haen vastauksia.
Haluan tällä juttusarjalla koota tilannekuvaa ja etsiä konkreettisia ratkaisuja asioiden eteenpäinviemiseksi. Haluan myös herättää keskustelua maakunnan asukkaissa ja lisätä toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Meneillään on uusi vihreä vallankumous, johon tarvitaan kaikkien panosta. Mitä kukin tuo yhteiseen pöytään; mikä on kuntien, maakunnan liiton, teollisuuden, yritysten ja asukkaiden rooli näissä yhteisissä talkoissa.
Noora Harju, projektipäällikkö