Etelä-Karjalassa on aika ajoin herätelty ajatusta maakunnallisesta taajamajunaliikenteestä, joka mahdollistaisi ihmisten päästöttömän liikkumisen erityisesti Imatran ja Lappeenrannan kaupunkiseutujen välillä. Laajemmin raideliikennettä voidaan tarkastella myös yli maakuntarajojen aina Kouvolasta Savonlinnaan asti ja parhaimmillaan myös yli valtakunnan rajan Viipurin kautta Pietariin. Osa suhtautuu ajatukseen innostuneen myönteisesti ja osa hyvinkin skeptisesti.
Mitä pitäisi tehdä, jotta taajamajunaliikenne voisi toteutua maakunnassamme?
Ensimmäinen edellytys taajamajunaliikenteelle on saada raidekapasiteettia lisää niin paljon, että taajamajunaliikenne mahtuu Karjalan radalla kulkevan tavaraliikenteen ja henkilökaukoliikenteen sekaan. Luumäen ja Imatran välillä on Suomen vilkkain yksiraiteinen rataosuus, jossa kulkee runsaasti teollisuuden kuljetuksia ja lisäksi useita Helsingin ja Joensuun välisiä henkilöliikenteen kaukojunia.
Joutsenon ja Imatran välille valmistuu uusi kaksoisraide nykyisen yksiraiteisen osuuden rinnalle kesään 2024 mennessä, mutta tämä ei riitä lisäämään raidekapasiteettia niin, että maakunnallinen taajamajunaliikenne olisi mahdollista. Sen vuoksi tarvitaan myös kaksoisraide välille Luumäki–Joutseno.
Toinen edellytys taajamajunaliikenteelle on tarpeeksi suuri matkustajamäärä. Etelä-Karjalan väestöpohja ei yksin ole riittävä taajamajunaliikenteen toteuttamiseksi. Sen vuoksi on tärkeää edistää Imatran rajanylityspaikan raideliikenteen kansainvälistämistä, mikä mahdollistaa henkilöjunaliikenteen Imatran ja Pietarin välillä. Tämä yhteys voisi selvitysten mukaan tuoda jopa miljoona junamatkustajaa vuodessa Venäjän puolelta maakuntaan. Tällöin taajamajunaliikenteestä tulisi jo huomattavasti kannattavampaa. Lisäksi kuntien tulisi kaavoituksella ohjata asutusta ja työpaikkoja radan ja asemien/pysäkkien läheisyyteen, jotta matka kodin/työpaikan ja aseman/pysäkin välillä on riittävän lyhyt ja junamatkustaminen on sen vuoksi houkuttelevaa.
Kolmas edellytys on se, että maakunnan toimijat sitoutuvat oikeasti maakunnallisiin ja valtakunnallisiin päästövähennystavoitteisiin. Nykyisen hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää nopeita päästövähennyksiä erityisesti liikennesektorilla, joka tuottaa viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Tieliikenteen osuus näistä päästöistä on 95 prosenttia.
Tehokas keino tieliikenteen päästöjen vähentämiseksi on lisätä kestävien kulkumuotojen osuutta kulkumuotojakaumassa ja vähentää henkilöautolla ajamista. Kaupunkiseutujen ja alueiden välisessä liikenteessä tämä tarkoittaa erityisesti raideliikenteen osuuden lisäämistä.
Mitä hyötyä maakunnallisesta taajamajunaliikenteestä olisi?
Etelä-Karjala on Hinku-maakunta eli hiilineutraali maakunta, joka on sitoutunut yhdessä alueen Hinku-kuntien kanssa vähentämään maakunnan kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Hyvin toimiva taajamajunaliikenne houkuttelisi ihmisiä siirtymään henkilöautoista junaan, mikä edesauttaisi maakunnan päästövähennystavoitteiden saavuttamista.
Samaan aikaan, kun valtakunnan tasolla tavoitellaan nopeampia raideliikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudun ja maakuntien välillä, on tärkeää pohtia, miten nopeat yhteydet vaikuttavat maakunnan sisäiseen raideliikenteeseen. Jokainen junan pysähdys lisää matka-aikaa lähtö- ja pääteaseman välillä, ja tämän vuoksi kaukojunayhteyksien nopeuttaminen vaatii usein pysähdyspaikkojen karsimista. Maakunnan sisäisessä liikenteessä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisuudet liikkua junalla paikkakuntien välillä heikkenevät huomattavasti.
Etelä-Karjalassa kaukojunien pysähdyksiä on karsittu vuosien aikana niin, että osa asemista on jäänyt jo kokonaan vaille henkilöjunayhteyksiä ja osassa vuorotarjontaa on karsittu voimakkaasti. Tämä on johtanut siihen, että ihmiset ovat siirtyneet käyttämään junan sijasta henkilöautoa. Maakunnan päästövähennystavoitteiden näkökulmasta suunta on ollut huono.
Taajamajunaliikenne mahdollistaisi myös pienempien paikkakuntien saavuttamisen päästöttömästi junalla.
Kaukojunista matkaa voisi jatkaa taajamajunalla esimerkiksi Imatralta Simpeleelle tai Lappeenrannasta Luumäelle. Taajamajuna voisi mahdollistaa myös etelän suunnasta Lappeenrantaan aamulla klo 8 mennessä saapuvan liikenteen sekä illalla puolestaan jatkoyhteydet Kouvolan ja pääkaupunkiseudun välisille vuoroille.
Voisiko taajamajunaliikenne houkutella maakuntaan uusia asukkaita?
Suomessa on kasvamassa monilla kaupunkiseuduilla sukupolvi, joka ei enää automaattisesti hanki itselleen ajokorttia. Jotta Etelä-Karjala olisi tulevaisuudessa houkutteleva maakunta myös näille ihmisille, olisi toimiva joukkoliikenne ja maakunnan sisäisen nopean yhteyden tarjoava taajamajunaliikenne merkittävä asia.
Taajamajuna mahdollistaisi myös sen, ettei ihmisten tarvitse asua suurissa kaupungeissa, vaan he voivat asua vähän kauempana keskuksista ja silti saavuttaa kaupungin palvelut nopeasti. Tästä näkökulmasta taajamajuna tarjoaisi myös maakunnan pienemmille kunnille oivallisen keinon houkutella uusia asukkaita.
Liikenneasiantuntija Sonja Tynkkynen