(Kehittämispäällikkö Anu Talkan kirjoitus, julkaistu ensin Martat-lehden 3/2020 kolumnina)
Olen liekehtivää ja innostuvaa sorttia. Siksi oli vaikeaa päättää, mistä kolumnini kirjoitan. Kevättalvella kärjistynyt koronakriisi toi pohdintaani oman lisänsä.
Olin aiemmin historiantutkija. Suomen historiassa minua kiinnostavat erityisesti 1800- ja 1900-luvun vaihteen vuosikymmenet. Tuolloin vahvistettiin Suomen perustuksia ja alettiin rakentaa niille vankkoja seiniä. Sinne ajoittuvat niin Marttojen, kansakoulun ja terveydenhuollon alkuvaiheet kuin uutta elantoa tuoneen teollistumisen vauhdittuminen.
Erityisen merkityksellisenä näen ajan henkisen perinnön. Sen ansioista Suomi on tasa-arvoinen maa, jossa asuu kattavan peruskoulutuksen saanut, hyvillä tiedoilla ja taidoilla varustettu kansa. Kriisitilanteessa suomalaiset ihmiset ja organisaatiot alkavat nopeasti ja itseohjautuvasti kohdentaa omaa tekemistään kriisistä selviytymiseen.
Samalla voimavaroja yhdistetään: teemme yhdessä emmekä ylläpidä turhaa hierarkiaa. Tästä toimintamallista kertovat niin suuri adressi, joka on suosikkini historiasta, kuin koronakriisin ratkominen, jossa Martat ovat hienosti mukana.
Suuri adressi koottiin vuonna 1899 vastineena helmikuun manifestille. Adressin allekirjoitti 11 päivässä puoli miljoonaa suomalaista, eli viidennes silloisen suuriruhtinaskunnan asukkaista. Adressia lähti Pietariin keisarille viemään lähetystö, jossa oli edustaja kustakin Suomen kunnasta. Tämä oli yksi suomalaisten nopeista yhteishengen ilmauksista.
Samoin toimimme maaliskuussa. Muutamassa päivässä koulut siirtyivät etäopetukseen, monet työpaikat etätöihin ja terveydenhuolto poikkeusoloihin, sekä aloitimme digiloikan. Olen liekeissä suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan kyvystä toimia kriisitilanteessa yhdessä, siitä selviytymisen edellyttämällä tavalla.
Jos tilanne olisi ollut toinen, kolumnini aihe olisi ehkä ollut Saimaa, joka on minulle rakkain paikka maailmassa. Unelmoin siitä, että pääsen sen sinisille selille tänäkin kesänä. Sen aika ei ole vielä; pelastusviranomaiset toivovat huviveneilijöiden pysyvän maissa.
Hämmennyksen aikana on tärkeää unelmoida, mutta toimia ohjeiden mukaan, missä me suomalaiset olemme myös hyviä. Tulevaisuudenuskoa tuo eteläkarjalainen sanonta: ”Ko keinot loppuut, ni konstit auttaat.”
==
Anu Talka on Marttaliiton hallituksen jäsen, ja kolumni on kirjoitettu siinä roolissa huhtikuun 2020 lopussa.