Etelä-Karjalan liittoMatkailun, kulttuurin ja luonnon pyhä kolminaisuus

Matkailun, kulttuurin ja luonnon pyhä kolminaisuus

Yhdistelmäkuva pelargonioista ja koristellusta joulupiparista.

Sain kutsun Suomen maaseutumatkailuseminaariin puhumaan siitä, miten matkailuyrittäjä voi hyödyntää alueen kulttuurikohteita, luontopalveluja ja tapahtumatarjontaa. Otsikko jatkui vielä kysymyksellä, että mitä yhteistyö voi tarjota eri osapuolille? Kun näin seminaarin ohjelman, totesin, että minulla ei kaksipäiväisen seminaarin toisena iltapäivänä ole yleisölle varmaankaan uutta annettavaa verrattuna siihen, mitä he jo päivien aikana ovat kuulleet. Sen kuitenkin tiesin, että minun perhealbumini kuvia ja minun matkakokemuksiani kukaan muu ei ollut voinut heille esittää. Siksipä jaoin esityksessäni omia havaintojani reissuilta, ja nyt niitä samoja myös tässä kirjoituksessa.

Aloitan kuitenkin siitä, että matkailu-, kulttuuri-, luonto- ja tapahtumapalvelut sekä niiden välinen suhde tuo minulle mieleen YYA-sopimuksen. Se ei tässä ajassa kuulosta ehkä erityisen hyvältä, mutta jos mietimme puhtaasti vain näitä sanoja ystävyys, yhteistoiminta ja avunanto, niin näistähän juuri on kyse. Tunnetaan, luotetaan, tehdään yhdessä ja suositellaan toisiamme. Autetaan puolin ja toisin, ja tuotetaan toiselle lisäarvoa.

Kokemusasiantuntijan havaintoja

Aloitan havaintoni Espanjasta, Costa Blancalta ja Costa del Solilta. Matkasuunnittelu on meidän perheemme matkoilla mennyt niin, että etsimme majapaikan jostain suhteellisen läheltä Alicanten tai Malagan lentokenttää. Valintakriteereinä sijainnin ja saavutettavuuden lisäksi on ollut mm. ilmastointi ja riittävä määrä makuuhuoneita riippuen siitä, millä kokoonpanolla olemme olleet liikkeellä.

Kun sopiva majapaikka on löytynyt, olemme tutkailleet lähiseudun nähtävyyksiä ja tekemisiä sillä logiikalla, että joka toinen päivä on voinut tehdä vähän pidemmän retken, joka toinen päivä on käyty jossain lähellä tai vaan oltu ja huilattu.

Retkipäivinä olemme nähneet mm. Picasso-museon, paikallisia kauppahalleja ja idyllisen Quadalestin vuoristokylän. Olemme suunnistaneet pikkuteitä keskelle peltoja nähdäksemme 1000 vuotta vanhan oliivipuun. Olemme käyneet mopoharrastajien paratiisissa eli moottoripyörämuseossa. Välillä on toki pitänyt syödä ja shoppaillakin. Olemme vaeltaneet Caminito del Reyllä eli n. 7 km reittiä, joka kulkee pitkin paikoitellen 700 m korkean rotkon seinämiä ja kiivenneet ihailemaan maisemia Ifac-vuorelta. Retkipäivinä olemme myös uineet vesiputouksessa, nähneet Torcal de Antequeran kansallispuiston, Rondan kaupungin ja Antequeran Dolmenit, joka on Unescon maailmanperintökohde sekä vierailleet Nerjan tippukiviluolissa. Olemme myös käyneet lukuisissa kirkoissa, sillä ne ovat mielenkiintoisia käyntikohteita ja arvokasta kulttuuriperintöä.

Espanjasta jatkan matkaa Pohjois-Italiaan, jossa olemme käyneet siten, että olemme lentäneet Bergamoon tai Venetsiaan ja samalla tyylillä viuhkasuunnistaneet majapaikasta käsin eri kohteisiin ja nähtävyyksiin.

Italian matkakuvissa korostuu pizza, sillä ruokakulttuuri ja paikalliset makuelämykset ovat matkoilla tärkeitä. Toki kuviini yhdistyy myös nostalgiaa, sillä halusin Venetsiassa ehdottomasti syödä lasagnea. Syynä tähän oli se, että söin elämäni ensimmäisen kerran lasagnea juuri Venetsiassa ja tasan 40 vuotta aiemmin.

Viime kesän reissulta mieleeni jäi erityisesti yhden B&B majoituksen isäntä, eläkkeellä ollut opettaja Antonio. Majapaikka oli Venetsian ja Veronan välimaastossa, pikkukylän laidalla. Antonio auliisti neuvoi, milloin kannattaa ajella Marmoladalle niin, ettei pyöräilykilpailu haittaa liikennettä. Hänen neuvostaan myös tiesimme mitä reittiä vuoristossa ylipäätään kannattaa ajella, että maisemat ovat parhaimmillaan ja minä päivänä Gardalle ei kannata mennä, kun siellä on liikaa ihmisiä. Hän kertoi missä on mielenkiintoisia sotahistoriakohteita, miten Venetsiaan kannattaa mennä junalla jne. Hän tiesi ja tunsi lähiseudut, sen kohteet ja tapahtumat ja jakoi ystävällisesti vinkkejään ja karttojaan.

Italiasta kiertomatka jatkuu Tsekkeihin. Kävimme mieheni kanssa Prahassa jo vuosia sitten, mutta hotellin palvelu oli niin ystävällistä, että se teki lähtemättömän vaikutuksen. En halua edes käyttää siitä termiä asiakaspalvelu, sillä en kokenut itseäni asiakkaaksi vaan ystäväksi. Minusta tuntui kuin olisimme jonkun ystävän ystävällä kylässä, ja he halusivat varmistaa, että meillä varmasti on kaikki hyvin. He oma-aloitteisesti kyselivät mistä olimme kiinnostuneita ja mitä halusimme nähdä. Sen mukaisesti he piirsivät meille perinteiseen printtikarttaan suosittelemiaan käyntikohteita ja kävelyreittejä. Eri värillä he merkkasivat ravintoloita, joita suosittelivat ja joihinkin tekivät meille varauksenkin. He merkkasivat konserttitalon, johon varasivat meille liput jne.

Heillä oli epäilemättä jonkinlainen sopimus ja provisio sovittuna näiden kohteiden ja ravintoloiden kanssa, joihin he jopa meidät kuljettivat, ja hyvä niin. Me saimme hyvät suositukset ja hommat hoituivat vaivattomasti ja he saivat YYA-hengessä edun siitä itselleenkin. Se etu, mahdollisen provision lisäksi, minkä hotelli tästä ystävällisyydestä, palvelusta ja hyvin vinkkien antamisesta saa, on ennen kaikkea tyytyväiset asiakkaat ja hyvä maine, jonka mm. heidän saamistaan arvioinneista Bookingissa ja Tripadvisorissa voi päätellä.

Minäkin olen tätä hotellia kehunut monille, mm. esikoiselleni, joka viime keväänä kävi tyttöystävänsä kanssa Prahassa interrail-matkallansa. Kun poikani oli kertonut, että he tulivat äidin suosituksesta, lähettivät he minulle tuliaisiksi piparkakun. Piparkakku on pieni investointi heille, mutta sen merkitys suuri minulle. Piparkakun voimalla ja ansiosta kehun heitä entistäkin innokkaammin. Pistäkää siis mieleen Hotel Residence Agnes.

Kun palaamme Euroopan kohteista matkailemaan kotimaahan, niin ihan vastaavat teemat niilläkin reissuilla toistuvat: on luonnonnähtävyyksiä, kohteita ja maisemia eri reitistöjen varrelta, on kulttuurikohteita ja –ympäristöjä. Myös kotimaassa on lukuisia taidenäyttelyitä ja museoita, linnoja, kalliomaalauksia ja kirkkoja. Kuvien perusteella eri tapahtumissakin on käyty paljon ja hyvin monenlaisissa: on mm. liikuntaa, moottoriurheilua, musiikkia, teatteria, valotaidetta, lentonäytöstä ja pilkkiä. Osa tapahtumista on ollut puhtaasti se syy matkustaa ja majoittua jossain ja osa mukava lisä matkaohjelmaan.

Näillä matkakokemuksilla halusin kuvata, että kulttuuriperintö ja kulttuurikohteet samoin kuin luontokohteet ja nähtävyydet kiinnostavat niin koti- kuin ulkomaan matkoilla meidän perhettämme enkä usko, että me olemme mitenkään poikkeavia.

Vaikka matkailuyritys, majoituskohde tai ravintola olisi miten hyvä, on se vielä parempi, jos se on verkottunut ja tekee yhteistyötä muiden alueen toimijoiden ja kohteiden kanssa ja myös niiden puolesta. Matkailuyritys tarvitsee ympärilleen yhteistyöhaluisia ja –kykyisiä toimijoita, mutta ihan vastaavasti myös tapahtumatuottajat tai kulttuuritoimijat tarvitsevat, jos eivät suoraan itselleen, niin ainakin omille asiakkailleen majoitus- ja ravintolapalveluita. Matkailun YYA-henkeä kannattaa siis vaalia.

Lopuksi vielä itseäni suurempien ajattelijoiden oppeja, joita nämä esimerkkinikin kiertomatkalta tukevat. Mitkä asiat siis ovat olennaisia matkailun ja eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisessä:

1. Kehittämistä pitää ja saa tehdä monessa eri mittakaavassa ja hyvin laajan toimijajoukon kanssa. Tämän on hyvin sanoittanut Pohjois-Karjalan liiton aluekehitysjohtaja Eira Varis sanoessaan, että ”aluekehittäminen on monitasoista ja laaja-alaista”.

2. Toimiva yhteistyö edellyttää molemminpuolista kykyä ja halua tehdä yhdessä. Professori emerita Raija Komppulan sanoin ”kyvyttömien ja haluttomien kanssa ei kannata seurustella, se olisi ajan ja vaivan hukkaamista”.

3. ”Maantiedon opettaminen matkailijoille on turhaa ja kallista”, opetti jo edesmennyt matkailuguru Matti Boxberg. Esim. vesistöjen valuma-alueilla tai maakuntarajoilla ei ole matkailijoille mitään merkitystä.

4. Jotta matkailija, tai miksei paikallinenkin, löytää palveluiden pariin, hänen pitää tavalla tai toisella tulla tietoiseksi kyseisestä paikasta. Tämä edellyttää monesti markkinointia tai sitä, että joku kohteesta hänelle kertoo. Jani Halme tämän kiteytti hienosti muotoon ”ei voi olla harkinnassa, jos ei ole tiedossa”.

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan liiton aluekehityspäällikkö Heli Gynther, [email protected].