Puolen vuoden sijaisuuteni Etelä-Karjalan liitossa maksatustarkastajana on tulossa päätökseen, ja olen miettinyt, mitä kaikkea tämä aika on opettanut. Ennen työskentelyäni liitossa tunsin jonkin verran maakunnan liiton toimintaa, sillä olin edellisellä valtuustokaudella maakuntahallituksen varajäsen. Luottamushenkilölle näyttäytyy aina vain tietty puoli asioista ja tässä tapauksessa hyvin pieni. Mielikuva oli jo etukäteen positiivinen, ja olin seurannut sekä liiton linjauksia että rekrytointeja mielenkiinnolla. Päädyinkin sijaiseksi tavallaan sattuman kautta, haettuani toiseen tehtävään.
Aloitin työt joulukuun alussa, ja sopivasti heti samana päivänä oli työpaikan pikkujoulut, mikä oli erinomainen tilaisuus tutustua kaikkiin. Vastaanotto oli kaikin puolin lämmin kaikkialla, ja heti tuli tunne, että työyhteisö on avoin ja keskusteleva. Myös työhön perehdyttäminen tehtiin perusteellisesti ja systemaattisesti, mikä ei välttämättä ole aina itsestäänselvyys. Olimme sijaistettavani kanssa joulukuun ajan yhtä aikaa töissä, joten sain hyvin aikaa opetella tehtävät rauhassa.
Mitä sitten tekee mystinen maksatustarkastaja? Tiivistetysti tarkastaa, ovatko rahoitetun hankkeen kustannukset rahoituspäätöksen mukaisia ja hyväksyttäviä. Etelä-Karjalan liitto toimii välittävänä viranomaisena, jonka tehtävänä on jakaa kansallista sekä EU-rahoitusta erilaisiin hankkeisiin. Ison työn tekevät rahoitustiimin rautaiset ammattilaiset, jotka arvioivat ja pisteyttävät rahoitushakemukset ja opastavat hanketoteuttajia. Hankerahoitus ei ole pelkkää varojen jakoa, vaan aitoa koko maakunnan kehittämistä ja kaikkia hyödyntävien uusien innovaatioiden tukemista. Hankkeiden aloituspalavereissa pääsin osallistumaan kertomalla maksatushakemuksen tekemisestä ja tarvittavista liitteistä. EU-rahoitukseen liittyen opastin myös hanketoteuttajia erillisessä EURA 2021 -järjestelmän neuvontatilaisuudessa. Kyseinen järjestelmä on tuottanut harmaita hiuksia, sillä vaikka se ei käyttäjälle ole millään muotoa haastava, eri toiminnallisuuksien valmistuminen on viivästynyt luvattoman kauan eikä läheskään kaikki ole vieläkään valmista. Hanketoimijoita myös neuvotaan aina tarvittaessa, ja jos ei vastausta heti tiedä, sen voi aina selvittää.
Pääasiallinen tehtäväni on ollut varmistaa, että julkisia varoja käytetään päätösten mukaisesti, eikä euroakaan mene sellaiseen, mihin tukea ei ole tarkoitettu. Tämä on edellyttänyt hankeaineistojen perusteellisen läpikäynnin lisäksi myös erilaisten Euroopan unionin lakien, asetusten ja direktiivien sekä kansallisten lakien ja asetusten opettelemista. Ensimmäisinä päivinä kaikki tuntui kirjainmössöltä, mutta nyt hahmotan jo kokonaisuuden. EU ja Suomen valtio ovat valtavia hallintokoneistoja, joista maakuntien liitot muodostavat välittävinä viranomaisina yhden osan. Tässä koneessa olen ollut yhtenä pienenä rattaana, joka osaltaan toteuttaa koneiston tehtävää. Kokonaisuuden kannalta yhden pienen rattaan merkitys ei ole suuri, mutta paikallisesti on tärkeää pitää koneet käynnissä.
Maakunnan liiton lakisääteisiin tehtäviin kuuluu alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Etelä-Karjalan liitossa tehdään töitä myös paikallisen edunvalvonnan eteen monella tasolla ja katsotaan tulevaisuuteen. On ollut ilo huomata, millaisella energialla etsitään uusia avauksia maakuntaan ja toisaalta tuetaan jo olemassa olevaa. Vaikka välttämättä kansalaisille ei näkyisi kuin pieni osa tästä työstä, meistä pidetään oikeasti huolta ja osataan ajatella pitkälle. Etelä-Karjala on alueella, joka on usein ollut geopoliittisen myllerryksen kohteena, mikä mielestäni näkyy paikallisessa mielenlaadussa. Turha hötkyillä, mutta turha myöskään märehtiä, keskitytään iloitsemaan siitä mitä on. Olisi helppo tuudittautua ajatukseen, että rajan sulkeuduttua olisimme pysyvää syrjäseutua, jolla ei ole mahdollisuuksia. Täällä on kuitenkin intoa, yrittämistä ja mahdollisuuksia vaikka mihin, laajasti koulutusta ja vahvoja perinteitä. Strategiatyöskentelyssä muistutin, että aurinko nousee aina idästä ja Etelä-Karjala on auringonnousun maakunta. Mennään edellä vastedeskin, tulkoot muut perässä.
Tiina Lavikka, maksatustarkastajan sijainen, Etelä-Karjalan liitto