Tällä kertaa pohdimme Etelä-Karjalan ympäristön tilannekuvaa ja kestävää kehitystä yhdessä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueen johtaja Visa Niittyniemen sekä Etelä-Karjalan liiton ympäristöasiantuntija Laura Blomqvistin kanssa.
“Mikään ei ole tällä hetkellä vaikeampaa kuin kaikki”
Näin toteaa Niittyniemi heti ensimmäisissä sanoissaan. “Meillä on 3 isoa haastetta, jotka kaikki linkittyvät toisiinsa; ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen ja luontokato.” Niittyniemi jatkaa. Ratkaisun avaimia meillä on, mutta käymme kilpajuoksua kello kaulassa eikä aikaa olisi hukattavaksi. Elinkelpoisen ympäristön säilyttämiseksi, meidän jokaisen pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin. Muutoksen täytyy olla kokonaisvaltainen, jotta kehityksen suunta saataisiin muutettua. Ratkaisuja täytyy tehdä niin yksilö- kuin organisaatiotasolla. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisia, arkipäiväisiä valintoja, mutta myös rakenteellisia muutoksia yhteiskunnassamme.
Etelä-Karjala elää metsästä ja vedestä
Suurin osa Etelä-Karjalan pinta-alasta muodostuu metsistä ja vesistöistä. Olemme metsätalousintensiivinen maakunta ja suurin osa metsistämme on valjastettu metsäteollisuuden raaka-aineiksi. Suojeltuja metsiä ja soita on valtakunnallisesti vertailtuna vähän, mutta niiden osuus on kasvanut vuosittain. Niittyniemen sekä Blomqvistin mukaan Etelä-Karjalan alueella on edelleen arvokkaita luontokohteita, joita ei ole vielä saatu suojelun piiriin. Tällaiset kohteet olisivat tärkeitä säilyttää ennallaan ja suojelu esim. METSO-ohjelman kautta olisi järkevää myös maanomistajille.
Metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittaminen on Niittyniemen mukaan iso kysymys, joka koskettaa erityisesti yksityisiä maanomistajia. Metsänomistajille pitäisi olla nykyistä enemmän vaihtoehtoja, toteaa Blomqvist. Tutkimustietoa metsänhoidosta ja uudistamisesta tuotetaan jatkuvasti lisää, mutta muutokset vievät aikaa, ennen kuin tieto ja ymmärrys vaihtoehdoista metsänomistajien keskuudessa karttuu. Blomqvistin mukaan metsissä pitäisi lisätä lahopuun määrää kuten myös monilajisuutta. “Metsien monimuotoisuus ja monilajisuus helpottavat mm. tuholaispaineita ja lisäävät metsien sietokykyä”, Blomqvist jatkaa. Sen suuntaiset kannustimet puuttuvat kokonaan eikä metsänhoidon tuetkaan siihen suuntaan millään lailla ohjaa. Metsitystukikin on poistumassa vuodenvaihteessa, mikä on ristiriidassa EU:n hiilinielutavoitteen kanssa.
Myös metsäteollisuuteen kohdistuu odotuksia. Blomqvist korostaa kestävää metsien käyttöä ja hakkuiden pysymistä kestävän tason alapuolella. Blomqvist toteaa, että metsäteollisuuden sekä kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittaminen on hankalaa, mutta välttämätöntä. “Korkean jalostusasteen tuotteita. Mielellään mahdollisimman paljon, mahdollisimman pienestä määrästä raaka-ainetta”, esittää Blomqvist.
“Vesistöjen sekä pohjavesien tila Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä pääsääntöisesti hyvä, mutta se ei ole itsestäänselvyys”, korostaa Niittyniemi. “Vesistöjä on kunnostettu, mutta kunnostettavia kohteita, kuten tummavetisiä järviä, on maakunnassamme edelleen”, kertoo Niittyniemi. Hän jatkaa: “Vesistöjen merkittävin ongelma on ravinnepitoisuuksien kasvusta johtuva rehevöityminen.” Ravinteita huuhtoutuu vesistöihin luonnostaankin, mutta metsä- ja maatalouden sekä turvetuotannon ojitukset ovat suurimpia kuormittavia tekijöitä. Kunnostusprojekteja on toteutettu eri puolilla maakuntaa onnistunein tuloksin. Vesien kunnostusta ohjaa vesipuitedirektiivi, minkä mukaan vesistöt tulisi saattaa hyvään tilaan vuoteen 2027 mennessä. Kunnostusprojektit ovat yleensä monen toimijan yhteisiä ponnistuksia, joista yksi hyvä esimerkki on ollut Hiitolanjoen voimalaitosten purku ja koskien ennallistaminen. Niittyniemi muistuttaa, että luonnolla on myös itseisarvo, joten kaiken toimintamme ei pitäisi kohdentua luonnon hyödyntämiseen.
Luontokato voi käydä meille kalliiksi
Ympäristön vaaliminen on kaikkien yhteinen intressi ja Niittyniemen mukaan kunnissa siihen on suhtauduttu riittävällä vakavuudella. “Meillä on vahvaa ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä, joka velvoittaa eri toimijat ottamaan nämä asiat huomioon” kertoo Niittyniemi. “ELY-keskus on mukana maan- ja alueenkäyttösuunnittelussa sekä luontotiedon kokoamisessa ja arvioinnissa”, hän jatkaa.
Blomqvistin mukaan kuntapäättäjille täytyisi suunnata nykyistä enemmän ympäristötietoa, sillä he tekevät päätöksiä, joilla on vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon. “Vaikka tietoisuus on pääsääntöisesti lisääntynyt, niin uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti lisää eikä päättäjät ehdi millään paneutumaan kaikkiin asioihin syvällisesti, kun tehtäväkenttä on kaikkinensa niin laaja.” Blomqvist toteaa. Luontokato voi käydä meille kirjaimellisesti kalliiksi. “Monimuotoisuuden pitäisi näkyä myös talousluvuissa, jotta ymmärrettäisiin paljonko luontokato meille maksaa”, hän lisää. “Tällä hetkellä luontokato näkyy erityisesti metsissä ja rakennetuissa ympäristöissä”, kertoo Blomqvist. “Kaupunkiympäristöjen monimuotoisuutta voitaisiin parantaa kustannustehokkailla toimilla esimerkiksi perustamalla niittyjä nurmikenttien tilalle. Ruohoa ei tarvitse leikata tai siistiä ja samalla se antaa ravintoa ja piilopaikkoja eliöille.” Blomqvist jatkaa. Kunnat ja kaupungit voisivat toimia hänen mukaansa esimerkkinä asukkaille.
Tarinan suunnan on muututtava
Ilmastonmuutos on jo käynnissä, jonka seurauksia voimme vain arvailla. Ennakointia ja varautumista pitäisi tehdä joka tasolla, niin kotona kuin työpaikoilla. “Lisäksi tarvitaan monialainen yhteistyöryhmä, jotta laajamittaisemmat vaikutukset voidaan hallita sekä organisoida työnjako erilaisten tilanteiden varalta”, Blomqvist pohtii. Niittyniemi näkee vihreässä siirtymässä ja uusiutuvassa energian tuotannossa myös positiivisia kehitysnäkymiä. “Yritykset yhdessä tutkimuslaitosten kanssa tulevat nämä asiat ratkaisemaan, ja se tulee olemaan uusi talouden perusta”, hän jatkaa. Näin toivoo myös Blomqvist, sillä hänen mukaansa kulutusyhteiskunta on tullut tiensä päähän eikä talous voi enää perustua materian tuottamiseen. Kasvun tulisi hänen mukaansa perustua aineettomiin hyödykkeisiin sekä vihreän teknologian ja kiertotalouden innovaatioihin. Tämä vaatisi suuremman luokan muutoksen asenteisiin ja kulutuskäyttäytymiseen.
Kello käy ja kuluttamisen aika alkaa olla ohi. Kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen vaatii meiltä uudenlaista asennoitumista, uusia ratkaisumalleja sekä yhteistyötä isojen kysymysten äärellä. Kysymys kuuluu, ehdimmekö muuttaa tarinan suunnan tarpeeksi nopeasti?
Kuva: Ympäristöasiantuntija Laura Blomqvist Saimaan rannalla.
Artikkelikuva ylhäällä: Projektipäällikkö Noora Harju ja johtaja Visa Niittyniemi Vuoksen rannalla.
Startti turpeesta tulevaan -hanke
Startti turpeesta tulevaan -hankkeen tarkoituksena on luotsata maakunnan kehittämiseen osoitettuja Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) varoja vihreää siirtymää ja alueen elinvoimaa kasvattaviin hankkeisiin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) on Euroopan unionin perustama rahasto ilmastosiirtymän haitallisten vaikutuksien lieventämiseksi. Koska Suomessa on tavoitteena puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä, JTF-rahoituksella pyritään lievittämään ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnassa ja taloudessa. JTF-rahoitusta myöntävät Etelä-Karjalan liitto ja ELY-keskus.
Tässä juttusarjassa aion selvittää, mistä lähdetään liikkeelle vuonna 2023, kun olemme siirtymän alkutaipaleella. Mitä turpeesta luopuminen tarkoittaa? Tilalle täytyy löytää muita, vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä ne voisivat olla? Turvetuotannon alasajo heikentää entisestään energian saantitilannetta, joka on heikentynyt Venäjä-pakotteiden vuoksi. Uusia energiamuotoja tarvitaan tilalle. Mistä näitä syntyy ja kenen toimesta? Kaikesta energiankäytöstä ja sen tuottamisesta syntyy erilaisia vaikutuksia luonnolle. Onko olemassa täysin puhdasta energiaa? Ja mitä muuta kuin energiasektorin, vihreä siirtymä pitää sisällään. Mm. näihin kysymyksiin haen vastauksia.
Haluan tällä juttusarjalla koota tilannekuvaa ja etsiä konkreettisia ratkaisuja asioiden eteenpäinviemiseksi. Haluan myös herättää keskustelua maakunnan asukkaissa ja lisätä toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Meneillään on uusi vihreä vallankumous, johon tarvitaan kaikkien panosta. Mitä kukin tuo yhteiseen pöytään; mikä on kuntien, maakunnan liiton, teollisuuden, yritysten ja asukkaiden rooli näissä yhteisissä talkoissa.
Noora Harju, projektipäällikkö