Kuntien eläkevakuutus Keva uutisoi 12.2.2021 tuoreen ennusteensa, jonka mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana kunta-alan nykyisistä työntekijöistä jää eläkkeelle lähes 180 000 henkilöä, mikä on kolmasosa tämänhetkisestä henkilöstöstä. Valtiotyöntekijöistä myös noin joka kolmas eli yhteensä noin 35 000 henkilöä eläköityy vuoteen 2030 mennessä.
Etelä-Karjalassakin arvioidaan kunta-alan vakuutetuista eläköityvän yhteensä 36,7 % (4 445 henkeä), joista vanhuuseläkkeelle arvioidaan siirtyvän 26,6 %, osatyökyvyttömyyseläkkeelle 5 % ja täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle 5,1 %. Kevan teettämään analyysiin Etelä-Karjalan kuntien työvoimatarpeista voi tutustua tarkemmin tässä.
Jo hieman aiemmin 2.2.2021 Keva kertoi kuntien valtuutetuille ja kunnanhallitusten jäsenille tehdystä kuntapäättäjäbarometristaan, jonka mukaan lähes puolessa Suomen kunnissa on ilmennyt vaikeuksia saada hakijoita avoimiin vakansseihin. Kevan barometrin mukaan suurin osaajapula on ollut sote-sektorilla ja sivistystoimessa. Erityisesti yli sadantuhannen asukkaan kuntia on vaivannut hakijapula, kun taas alle 5 000 asukkaan kunnissa tilanne on parempi. Etelä-Karjalassa 64 % vastaajista arvioi, että hakijoita on ollut riittävästi ja 21 %, että hakijoita on ollut liian vähän.
Kevan mallissa todetaan, että ”monet ammatit ovat muutoksessa niissä vaaditun osaamisen (esim. uusien teknologisten ratkaisujen käyttö) suhteen, minkä vuoksi tietyn koulutustaustan suhde tiettyyn ammattiin voi muuttua. Uusia ammatteja tulee syntymään ja vanhoja poistuu myös tulevaisuudessa.” Kuntatyön tulisi pysyä houkuttelevana ja arvostettuna, jotta tarvittavat palvelut kyetään tuottamaan.
Yhtälö kokonaisuudessaan on hankala, kun siihen lisätään väestöennuste, jonka mukaan Etelä-Karjalan väkiluku vähenee lähivuosikymmeninä merkittävästi. Vuoteen 2040 mennessä väkiluvun ennustetaan alenevan 16 618 asukkaalla verrattuna tämän hetkiseen. Ennusteen mukaan vuonna 2040 maakunnan väkiluku olisi enää 112 138, kun se viime joulukuun lopussa oli 126 947 asukasta. Väkiluku oli nyt pienentynyt 810:llä edellisvuodesta.
Muistellaanpa ennustetta, jonka mukaan Etelä-Karjalassa lasten ja nuorten (0-14 -vuotiaiden), työikäisen väestön (15- 64 -vuotiaiden) ja myös eläkeikäisten (65-74 -vuotiaiden) määrä tulee pienenemään, kun taas vanhimmissa ikäluokissa (75+) määrä kasvaa nykyisestä. Ennustejakson loppuun mennessä lapsia ja nuoria ja työikäistä väestöä olisi reilut 20 000 vähemmän kuin vuoden 2018 lopussa. Sen sijaan vuonna 2040 eteläkarjalaisia 75-vuotiaita ja sitä vanhempia olisi noin 8 000 nykyistä enemmän.
Tämä tarkoittaa muutoksia palvelutarpeissa ja tarpeita sopeuttaa toimintaa eli tehdä muutoksia palvelutarjonnassa. Etelä-Karjalan kunnat teettivät Perlaconilla syksyllä 2019 selvityksen väestömuutosten vaikutuksista kuntien selviytymiseen. Konsultit kysyivätkin siinä, voiko kaikilla kunnilla olla kasvun strategia?
Etelä-Karjalassa ikääntyminen kasvattaa yli 75-vuotiaiden määrää 2020-luvulla. Ongelmaksi voi muodostua rahoituksen riittävyys kaikkiin palveluihin, mutta myös työntekijöiden määrä sekä yksityiselle puolelle mutta erityisesti julkiselle sektorille. Erityisesti hoitavia käsiä tarvitaan.
Sopeuttamisella tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ylikapasiteettia toisaalta siirretään sinne missä on vajausta. Vähennetään väkeä sieltä, missä sitä on liikaa ja lisätään sinne, missä on vajetta. Työvoiman kyseessä ollen siirto ei useinkaan onnistu siirtämällä väkeä ”päittäin”, mikä tekee sopeuttamisesta vaikeaa ja hankalaa myös inhimillisestä näkökulmasta.
Jos maakunnan kunnat eivät käytä sopeutusmahdollisuutta hyväkseen, on vaadittava lisärahoituksen tarve suuri. Jos palvelutarvetta ei sopeuteta palvelutarpeen muutoksen myötä, vaan vanha rakenne säilyy ja samalla kasvava palvelutarve tyydytetään, nousevat Perlaconin arvion mukaan Etelä-Karjalan maakunnan jokaisen kunnan palvelutuotannon kustannukset.
Työvoiman saatavuus heikkenee edelleen, jos sopeutuvuutta ei hyödynnetä. Perlacon ehdotti syksyn 2019 selvityksessään, että maakunnan sisällä olisi alettava miettiä myös non-sote -palveluihin laajempia kokonaisuuksia. Myös käyttöomaisuutta jää tarpeettomaksi ja alaskirjattavaksi, kun poistamatonta (=käyttökelpoista) omaisuutta ja rakennettua infraa jää pois käytöstä. Palveluiden tuottaminen maksaa paljon enemmän kuin kunnan saamat valtionosuudet ja asiakasmaksut yhteensä tekevät.
Kuinka houkutellaan hyvätuloisia työntekijöitä, kuinka pidetään opiskelijat opiskelupaikkakunnalla? Ilman alueen, kaupunkien ja kuntien lumovoimaa varmistavia toimia ei ole mitenkään itsestään selvää, että alueella koulutettavat nuoret jäisivät tänne, muualla kouluttautuneet palaisivat tai eläkkeelle siirtyvät muuttaisivat tänne juurilleen. Kuten sanonta nykyisin kuuluu, jätän tämän vain tähän.
Aluekehitysasiantuntuntija Anni Laihanen
P.S. Uskallan tähän kuitenkin laittaa linkin tuoreeseen Kuntatyönantaja-lehteen, jossa kerrotaan Imatran ihmeestä: https://www.kuntatyonantajalehti.fi/2021/1/ihme-omalla-reseptilla