Juuri mikään yhteiskunnassamme ei pyöri ilman energiaa. Turve on ollut yksi energianlähde ja on sitä vieläkin, tosin vähenevissä määrin. Olemme olleet pitkään riippuvaisia myös muista fossiilisista polttoaineista, kuten maakaasusta ja öljystä. Energiamurros sai vauhtia pakotteiden tukkiessa itään johtavat putket. Viime talvena meitä uhkasi energiapula, josta selvittiin kenties hyvällä tuurilla. Missä mennään nyt ja millaiselta tulevaisuus näyttää?
Tällä kertaa tarkastelemme tilannetta Imatran osalta. Millaisia näkymiä meille maalailee Imatran Lämpö Oy:n toimitusjohtaja Vesa-Pekka Vainikka ja Imatran Seudun Sähkö Oy:n toimitusjohtaja Heikki Lappalainen.
Lämpöä imatralaisille…
Imatran Lämpö Oy lämmittää jopa yli puolet imatralaisista kiinteistöistä. Tammikuu on tilastollisesti kylmin kuukausi, jolloin lämmöntuotanto on kiivaimmillaan. Raaka-ainevarastoja on täytetty jo hyvissä ajoin ennen tulevaa talvea. Valtaosa kaukolämmöstä tuotetaan Virasojan biolämpölaitoksella, jonka pihalla notkuu valtavia puukasoja.
Viime vuosi oli nopean toiminnan aikaa. Maakaasun tuonnin loppuessa Venäjältä 21.5.2022 siirryttiin yhä enemmän käyttämään puuta ja metsäteollisuuden sivuvirtoja energianlähteenä. Viime vuonna rakennettiin 4 kpl uusia pellettilaitoksia paikkoihin, jotka aiemmin hyödynsivät maakaasua. Lisäksi kaukolämpöverkkoa laajennettiin ja verkkoon liittyi 47 uutta asiakasta. Maakaasua käyttää yhä liki 200 asiakasta, mutta nykyisin se tuodaan Baltiasta sekä Inkoon uuden LNG-terminaalin kautta. Yhtiön oma maakaasuun perustuva huippu- ja varastolaitosten kaukolämmön tuotanto on korvattu biokaasulla. Maakaasun käyttö on viime vuosina merkittävästi vähentynyt niin Imatan Lämpö Oy:n omassa tuotannossa kuin asiakkaidenkin kiinteistöissä.
Metsäenergian käyttö jakaa mielipiteitä. Vainikka kuitenkin toteaa, että puu on kotimaista uusiutuvaa energiaa ja lisäksi kasvava metsä sitoo hiiltä. Virasojan biolämpölaitoksella on käytössä savukaasupesurit, joilla poistetaan hiukkaspäästöt ja otetaan kosteasta metsäenergiasta syntyvän vesihöyryn lauhtumislämpö talteen. Imatran Lämpö Oy:n tuottama kaukolämpö on IPCC:n mukaisesti laskennallisesti hiilidioksidivapaata. Kaikki poltosta muodostuvasta tuhkasta hyödynnetään metsä- ja peltolannoitteina, jolloin ravinteet saadaan kierrätettyä takaisin luontoon.
Imatran Lämpö satsaa tällä hetkellä isosti hukkalämmön hyödyntämiseen. Kaukolämpöverkkoon on vuoden alusta virrannut Fortumin Imatran vesivoimalaitoksen hukkalämpöä. Tämä on valtakunnallisesti merkittävää, sillä hanke on ensimmäinen Suomessa, jossa vesivoimageneraattorin hukkalämpöä hyödynnetään kaukolämpöverkossa. Lisää on luvassa, sillä seuraavaksi Imatran Lämpö investoi reilut 13 miljoonaa 6 kilometrin kaukolämpöputken sekä lämpöpumppulaitoksen rakentamiseen Stora Enson Kaukopään tehtaalle. Tämä vähentää merkittävästi metsäenergian sekä fossiilisten polttoaineiden käyttötarvetta. Jopa puolet nykyisestä energiantarpeesta saadaan korvattua hankkeen myötä hukkalämmöllä, joka vastaa noin tuhatta rekallista puuta vuosittain. Tämä vapauttaa puuta korkeamman jalostusasteen käyttöön ja parantaa toimitus-/huoltovarmuutta. Investointi monipuolistaa Imatran kaukolämmön tuotantoa ja tukee tuotannon vähäpäästöisyyttä sekä auttaa kustannusten hallitsemisessa taaten vakaamman kaukolämmön hinnan. Hanke myös helpottaa jäteveden lämpötilan hallintaa Kaukopään tehtaalla ja auttaa siten pienentämään ympäristökuormitusta. Investoinnin on määrä valmistua alkuvuodesta 2025.
…ja valoa ikkunoihin
Heikki Lappalaisen mukaan pahin energiakriisi on vältetty ja tällä hetkellä tilanne on suhteellisen vakaa sähköntuotannon suhteen, ellei mitään suurempia ongelmia tuotantolaitoksissa ilmene. Imatran Seudun Sähköllä on omaa tuuli- ja ydinvoimaa, jotka tuottavat osan imatralaisten sähköntarpeesta. Sähköä ostetaan myös muualta, riippuen siitä, millaista sähköä asiakkaat tilaavat. Erityisesti talvella hintapiikkejä voi edelleen syntyä kulutushuippujen aikaan. Hän toivoo, että sähkönkulutusta kohdennettaisiin mahdollisuuksien mukaan ns. hiljaisemmille tunneille, kuten yöajalle, jolloin se auttaisi pitämään kulutuksen tasaisempana ja näin ollen myös halvempana.
Sähkön myynnin lisäksi Imatran Seudun Sähkö operoi myös alueen jakeluverkkoa. Sähkönjakelun luotettavuus halutaan varmistaa sääolosuhteista riippumatta ja se vaatii jatkuvia investointeja kuten maakaapelointeja, puun poistoa sähkölinjojen varsilta, sähköasemien päivittämistä ja sähkölinjojen siirtämistä teiden varsille. Alati suureneva sähkönkulutus vaatii infralta järeämpää tekniikkaa ja tämä on otettu huomioon uusissa investoinneissa.
Suomeen on viime vuosina syntynyt nopealla vauhdilla uusia tuuli- ja aurinkovoimaloita, tosin näitä investointeja kaivattaisiin lisää myös Etelä-Karjalaan. Hetkellisesti alas painunut sähkönhintanäkymä, poliittinen epävarmuus (windfall vero) sekä raaka-aineiden eli tuotantolaitosten hintojen nousu jarruttaa tällä hetkellä hetkellisesti investointihalukkuutta. Jotta investointeja saataisiin lisää, täytyisi poliittinen tahtotila olla selvä sekä riittävästi kulutusta mm. vetylaitosinvestointien muodossa. Lappalainen arvioi, että sähkön keskimääräinen kuluttajahinta asettuu tulevaisuudessa noin 7–9 snt/kWh tuntumaan. Tällä hetkellä investoinnit ovat keskustelufoorumeiden kuuma peruna ja jakavat mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Lappalaisen mukaan metsän eli hiilinielujen poistaminen aurinkopuistojen tieltä ei ole niin kestävää kuin esimerkiksi käytöstä poistuvia turvesoiden tai joutomaiden hyödyntäminen aurinkovoimaloiden sijoituspaikkoina. Tuulivoiman lisääminen olisi hänen mukaansa välttämätöntä, koska yhteiskunta sähköistyy ja kasvavaan energiantarpeeseen täytyy pystyä vastaamaan. Hän näkee myös hajautetun sähköntuotannon lisääntyvän tulevaisuudessa. Imatran Seudun Sähkö haluaa palvella myös näitä asiakkaita, jotka voivat tuottaa pienempiä määriä sähköä valtakunnan verkkoon.
Auringon ja tuulen varaan ei sähköntuotantoa voi kokonaan laskea, koska sähkön varastointi on ainakin toistaiseksi haasteellista suuressa mittakaavassa. Siksi tarvitsemme säätövoimaa, jota voimme tarvittaessa ottaa käyttöön esimerkiksi pilvisinä ja tyyninä päivinä. Tällä hetkellä säätövoimaa tuotetaan lähinnä yhdistetyllä sähkön- ja lämmöntuotannolla ja vesivoimalla. Lisäksi tänä vuonna on havaittu myös ydinvoiman säätäneen tuotantoaan. Pyhäjärvelle on suunnitteilla Suomen ensimmäinen pumppuvoimalaitos, joka lisäisi säätövoimakapasiteettia. Voimalaitos rakentuisi entiseen kaivokseen, jonka huima putouskorkeus on yli 1400 metriä. Näin entinen kaivos saataisiin valjastettua uudelleen hyötykäyttöön varmistamaan kestävää energiantuotantoa. Hanketta kehittelee EPV, jonka yhtenä osakkaana myös Imatran Seudun Sähkö Oy on.
Energiasektori murroksessa
Elämme aikaa, jossa energia eri muotoineen on yhteiskuntamme toimivuuden kannalta keskeisessä asemassa. Pohjoinen sijaintimme ja pitkät välimatkat lisäävät energiariippuvuuttamme, ja yhteiskunnan sähköistyminen luo lisää painetta energiantuotannon vakaudelle.
Lämmöntuotannon osalta meillä on melko vähän vaihtoehtoja. Suomessa lämmöntuotanto perustuu vahvasti polttoon, koska meillä on ollut yllin kyllin turvetta ja puuta tähän tarkoitukseen. Jos omavaraisuutta ja huoltovarmuutta haetaan, mitä muita vaihtoehtoja meillä on, Vainikka pohtii. Hukkalämpöä on tähän asti hyödynnetty rajallisesti, mutta turvetuotannon alasajon ja toisaalta puun hinnannousun vauhdittamana näitä hankkeita tullaan todennäköisesti tekemään Suomessa lisää. Maalämmön hyödyntäminen isossa mittakaavassa ei ole nykytekniikalla kustannustehokasta. Vetytalouden ja Power to X-teknologian odotetaan tuovan kestävämmän ratkaisun energiakysymyksiin, mutta Lappalaisen mukaan tämä kehitys tulee viemään vielä vuosia, ennen kuin meillä on useita toimivia vetylaitoksia. Tällä hetkellä vihreää sähköä ei riitä vielä läheskään kaikille, vaikka sen osuus koko ajan nousee. Suunta on siis oikea, mutta vihreä siirtymä vaatii Lappalaisen mukaan johdonmukaista ja suunniteltua politiikkaa niin EU:lta kuin kansalliseltakin tasolta. Hajautettu sähköntuotanto on myös osa ratkaisua etenkin aurinkovoiman osalta. Toimivat energiamarkkinat tarvitsevat monipuolisuutta, älykkyyttä ja asiakkaan integroimista osaksi markkinaa, toteaa Lappalainen. Viimeiseen kysymykseeni ”pitäisikö energiamarkkinoita kenties uudistaa” Lappalainen miettii ja toteaa: ”Asian suhteen tehdään varmasti paljon töitä, mutta se tulee viemään aikaa. Markkina on yhteinen Pohjoismaissa ja Baltian tasolla, joka laajenee tulevaisuudessa kohti Keski-Eurooppaa, joten markkinan uudistaminen ei ole yksin Suomen asia.”
Startti turpeesta tulevaan -hanke
Startti turpeesta tulevaan -hankkeen tarkoituksena on luotsata maakunnan kehittämiseen osoitettuja Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) varoja vihreää siirtymää ja alueen elinvoimaa kasvattaviin hankkeisiin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) on Euroopan unionin perustama rahasto ilmastosiirtymän haitallisten vaikutuksien lieventämiseksi. Koska Suomessa on tavoitteena puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä, JTF-rahoituksella pyritään lievittämään ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnassa ja taloudessa. JTF-rahoitusta myöntävät Etelä-Karjalan liitto ja ELY-keskus.
Tässä juttusarjassa aion selvittää, mistä lähdetään liikkeelle vuonna 2023, kun olemme siirtymän alkutaipaleella. Mitä turpeesta luopuminen tarkoittaa? Tilalle täytyy löytää muita, vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä ne voisivat olla? Turvetuotannon alasajo heikentää entisestään energian saantitilannetta, joka on heikentynyt Venäjä-pakotteiden vuoksi. Uusia energiamuotoja tarvitaan tilalle. Mistä näitä syntyy ja kenen toimesta? Kaikesta energiankäytöstä ja sen tuottamisesta syntyy erilaisia vaikutuksia luonnolle. Onko olemassa täysin puhdasta energiaa? Ja mitä muuta kuin energiasektorin, vihreä siirtymä pitää sisällään. Mm. näihin kysymyksiin haen vastauksia.
Haluan tällä juttusarjalla koota tilannekuvaa ja etsiä konkreettisia ratkaisuja asioiden eteenpäinviemiseksi. Haluan myös herättää keskustelua maakunnan asukkaissa ja lisätä toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Meneillään on uusi vihreä vallankumous, johon tarvitaan kaikkien panosta. Mitä kukin tuo yhteiseen pöytään; mikä on kuntien, maakunnan liiton, teollisuuden, yritysten ja asukkaiden rooli näissä yhteisissä talkoissa.
Noora Harju, projektipäällikkö