Startti Turpeesta Tulevaan -juttusarjan ensimmäisessä osassa tapaamme turveyrittäjä Petri Jussilan, joka on toiminut alalla jo lähes 40 vuotta. Pitkä ura on tulossa päätökseen eläkeiän lähestyessä, mutta myös elinkeinotoiminnan jatkuvuus on epävarmalla pohjalla.
Jussilan 300 hehtaarin suuruiset turvetuotantoalueet sijaitsevat Luumäellä ja Kouvolassa. Turvetta nostetaan kesäaikaan, jolloin pelloilla pyörii liki parikymmentä konetta samanaikaisesti eri työvaiheissa. Jussila työllistää sesonkiaikaan yhteensä 14-15 työntekijää ja lisäksi muutaman aliurakoitsijan. Suurin osa nostetusta turpeesta menee polttoon Kaukaan Voimalle ja Kotkan Energialle.
Markkinat määräävät tahdin
Turvetuotannon alasajo on puhututtanut jo jonkin aikaa, kun maamme edellinen hallitus päätti vauhdittaa vihreää siirtymää ja asetti hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2035. Uusi hallitusohjelma ei lupaa merkittävää suunnanmuutosta, mutta Jussila toivoo, että alasajoa tehtäisiin jatkossa inhimillisemmin, turveyrittäjät ja huoltovarmuus huomioiden.
Turveyrittäjät ovat markkinoiden armoilla. Tällä hetkellä kauppa käy hyvin, vaikka osa voimaloista on jo korvannut turpeen muilla raaka-aineilla. Turpeen kysyntä riippuu energialaitosten tekemistä ratkaisuista kunakin vuonna. Yleensä tieto seuraavan kesän nostotarpeesta tulee yrittäjille vasta kevään korvalla, jolloin voi tiukan aikataulun vuoksi olla vaikea tehdä riittävät valmistelut kesää varten. Kasvuturpeelle on Keski-Euroopassa valtavat markkinat, jotka vetävät suomalaista turvetta tällä hetkellä ennätysmääriä. Tosin kasvuturpeen suurimmat vientiyritykset sijaitsevat tällä hetkellä Pohjanmaalla, jossa turvetuotantoa muutenkin on huomattavasti Kaakkois-Suomea enemmän.
Epätietoisuus kalvaa
Tulevaisuus on silti hyvin epävarma, kun ei tiedetä millä aikataululla tuotanto pienenee tai loppuu. Edelleen puhutaan turvetuotannon puolittamisesta, ei lopettamisesta. Turve on nykyisessä hallitusohjelmassa tunnustettu tärkeäksi huoltovarmuustekijäksi eikä esimerkiksi kasvuturpeelle ole vielä löydetty riittävän hyviä korvaavia vaihtoehtoja. Myös energian osalta tilanne on tiukka, kun raaka-aineen saanti itärajan takaa on vähentynyt ja EU:n päästökauppa nostaa fossiilisten energiamuotojen hintaa. Tuuli- ja aurinkovoimaloita rakennetaan kiivaaseen tahtiin, mutta energian kulutushuiput osuvat yleensä sellaisiin olosuhteisiin, jolloin tuuli on heikkoa ja aurinko viipyy taivaalla vain jokusen tunnin vuorokaudesta. Sähköntuotanto vaatii säätövoimaa, jolla voidaan tasata tuotanto vastaamaan kulutusta. Säätövoimaa on perinteisesti tuotettu fossiilisilla polttoaineilla ja ydinvoimalla. Painetta on löytää uusia, vihreämpiä ratkaisuja tilalle.
On selvää, ettei alalla tehdä enää uusia investointeja tai oteta uusia alueita käyttöön, kun takeita alan jatkuvuudesta ei ole. Jussila ei osaa arvioida omalta osaltaan, kuinka monta vuotta mahdollisesti on vielä edessä. Tämä on hankala tilanne yrittäjien kannalta, kun yritystoiminnan alasajoa ei voida tehdä pikkuhiljaa tai edes suunnitelmallisesti. Jussila toivoisi, että turvetuotannolle luotaisiin jatkossa alueelliset kiintiöt, jotta yrittäjät osaisivat sopeuttaa toimintansa sen mukaisesti ja toisaalta niiden avulla voitaisiin myös turvata riittävä turpeen saatavuus ja näin ollen tarvittavat tuotanto- ja logistiikkaketjut pysyisivät pystyssä.
Loppu häämöttää
Jussilan kohdalla tilanne on sinänsä hyvä, koska hän odottelee jo eläkepäiviä eikä hänen yrityksellään ole velkaa. Lopettaminen harmittaa lähinnä työntekijöiden puolesta, mutta hän uskoo heidän löytävän helposti uudet työpaikat. JTF-tuelle hänellä ei ole tarvetta, mutta uskoo joidenkin kollegoiden hyödyntävän rahoja siirtyessään uusille työurille. Jussila uskoo, että 10 vuoden päästä Suomessa polttoturve on korvattu muilla menetelmillä ja turvetta nostetaan ainoastaan kuivikkeeksi ja mullaksi. ”En minä tiedä, ehkä maalämpö” hän vastaa, kun kysyn, mikä voisi olla vaihtoehto turpeelle.
Startti turpeesta tulevaan -hanke
Startti turpeesta tulevaan -hankkeen tarkoituksena on luotsata maakunnan kehittämiseen osoitettuja Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) varoja vihreää siirtymää ja alueen elinvoimaa kasvattaviin hankkeisiin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) on Euroopan unionin perustama rahasto ilmastosiirtymän haitallisten vaikutuksien lieventämiseksi. Koska Suomessa on tavoitteena puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä, JTF-rahoituksella pyritään lievittämään ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnassa ja taloudessa. JTF-rahoitusta myöntävät Etelä-Karjalan liitto ja ELY-keskus.
Tässä juttusarjassa aion selvittää, mistä lähdetään liikkeelle vuonna 2023, kun olemme siirtymän alkutaipaleella. Mitä turpeesta luopuminen tarkoittaa? Tilalle täytyy löytää muita, vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä ne voisivat olla? Turvetuotannon alasajo heikentää entisestään energian saantitilannetta, joka on heikentynyt Venäjä-pakotteiden vuoksi. Uusia energiamuotoja tarvitaan tilalle. Mistä näitä syntyy ja kenen toimesta? Kaikesta energiankäytöstä ja sen tuottamisesta syntyy erilaisia vaikutuksia luonnolle. Onko olemassa täysin puhdasta energiaa? Ja mitä muuta kuin energiasektorin, vihreä siirtymä pitää sisällään. Mm. näihin kysymyksiin haen vastauksia.
Haluan tällä juttusarjalla koota tilannekuvaa ja etsiä konkreettisia ratkaisuja asioiden eteenpäinviemiseksi. Haluan myös herättää keskustelua maakunnan asukkaissa ja lisätä toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Meneillään on uusi vihreä vallankumous, johon tarvitaan kaikkien panosta. Mitä kukin tuo yhteiseen pöytään; mikä on kuntien, maakunnan liiton, teollisuuden, yritysten ja asukkaiden rooli näissä yhteisissä talkoissa.
Noora Harju, projektipäällikkö