Tällä kertaa juttusarjan aiheena on ympäristö ja ilmasto. Turvetuotantoa halutaan vähentää, sillä sen poltto aiheuttaa merkittävät hiilidioksidipäästöt. Myös muista fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä ja maakaasusta halutaan eroon, sillä päästöjen lisäksi nuo energialähteet ovat aina olleet meille tuontitavaraa. Vihreä siirtymä poikii alueellemme uudenlaisia mahdollisuuksia niin omavaraisuuden kuin uusien liiketoimintamahdollisuuksien muodossa. Mitä ne voisivat olla?
Tähän paras henkilö vastaamaan lienee Lappeenrannan kaupungin ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen.
Greenreality – Yhteistyötä ilmaston eteen
Ilkka Räsänen toimii oman työnsä ohella myös maakunnallisten Greenreality palveluiden johtajana. Greenrealityssä tapahtuu paljon: viestintää, erilaisia hankkeita ja muuta kehitystoimintaa. Työntekijöitä on 13–14, ja lisäksi he pyörittävät Greenreality Networkia eli verkostoa, johon kuuluu mm. paikallisia oppilaitoksia, eri alojen yrityksiä ja kuntia. Ja koska ilmastoasioita ei voi koskaan hoitaa yksittäisen kaupungin, maakunnan tai edes valtion toimesta, niin verkostoja on haalittu lisää Euroopasta. Asioita viedään eteenpäin Euroopan komission johdolla, jolloin pitkän aikavälin suunnittelu ja yhdenmukaiset tavoitteet tekevät toiminnasta tehokkaampaa. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään paljon ilmaston, luonnon ja kiertotalouden edistämiseksi. Samalla benchmarkataan eri toimijoita eri puolilta Eurooppaa, ja Lappeenranta yhtenä pienimmistä mukanaolevista kaupungeista saa näkyvyyttä kansainvälisillä estradeilla. Räsänen toivoo, että paikalliset toimijat saisivat enemmän irti verkostoista, sillä väylät ovat nyt auki molempiin suuntiin.
Kohti vetytaloutta
Vihreällä siirtymällä ratkaistaan osaltaan ihmiskuntaa uhkaava ilmastokriisi. Maapallon lämpeneminen yritetään pysäyttää 2–3 asteeseen. Tämäkin aiheuttaa jo ympäristössämme sellaisia muutoksia, jotka vaativat yhteiskunnaltamme sopeutumista. Energialähteiden vaihtuminen puhtaampiin muotoihin on yksi osa ratkaisua.
Räsäsellä on selkeä kuva siitä, miten energia tuotetaan tulevaisuudessa. Ratkaisuja löytyy vetytaloudesta, joka kolkuttelee jo oven takana. Vedyn tuotantoprosessit ovat jo tiedossa, mutta teollisen mittakaavan tuotantolaitoksia ollaan vasta pilotoimassa. Yksi St1:n pilottilaitoksista todennäköisesti tulee sijoittumaan Lappeenrantaan, mutta investointipäätöstä vielä odotellaan. Jos investointi toteutuu, laitos aloittaa toimintansa vuonna 2026, luoden samalla noin 20 uutta työpaikkaa. Myös vedyn siirtoa testataan Gasgrid Finland Oy:n demonstraatiohankkeessa, jossa vetyputkea rakennetaan n. 23 kilometriä Kemiran Joutsenon tehtaalta Ovako Imatra Oy Ab:n Imatran terästehtaalle. Hanke on ensimmäinen laatuaan, jossa vetyä siirrettäisiin tehdasalueen ulkopuolelle.
Vedyn käyttö energianlähteenä vaatii veden lisäksi myös muita raaka-aineita, kuten sähköä ja hiilidioksidia. Koska Etelä-Karjalassa toimii suuria metsäteollisuusyrityksiä, bioperäistä hiilidioksidia on helposti saatavilla. Maakunnasta löytyy lisäksi osaavaa työvoimaa sekä teollista perinnettä, jotka ovat meille tärkeitä kilpailuetuja.
Sähköntuotantoa halutaan tehostaa, jotta pysyisimme investoreiden silmissä vähintään yhtä vetovoimaisena alueena kuin läntinen Suomi, johon uusia tuulipuistoja nousee jatkuvalla tahdilla. Tuulivoiman lisääminen on alueellamme haasteellista Venäjän rajan läheisyyden takia. Luumäelle on nousemassa 15 uutta tuulivoimalaa, jotka jäävät toistaiseksi alueen ainoaksi tuulivoimainvestoinniksi. ”Aurinkosähköhankkeita on vireillä useita, ja niistä suurimmat sijaitsevat Lappeenrannassa, Imatralla, Rautjärvellä ja Luumäellä. Sähkövoimalat houkuttelevat vetylaitoksia sijoittumaan niiden läheisyyteen, ja tässä kehityksessä haluamme olla edelläkävijöitä”, toteaa Räsänen . Vetylaitokset tuottavat paljon hukkalämpöä, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi kaukolämmössä. ”Suomeen halutaan investoida, koska meillä on vakaa yhteiskunta ja sähkö täällä on vihreää ja halpaa.”, Räsänen jatkaa.
Liikenteen osalta paras käyttövoima olisi Räsäsen mukaan biokaasu, jos sen tuottamisessa käytetään puun sijasta jätteitä ja lietteitä. Biokaasua ei kuitenkaan riitä lähellekään koko liikenteen tarpeisiin, minkä vuoksi sähköautoihin siirtyminen tulee olemaan valtavirtaa. Akkujen valmistus ja kierrätys ei ole ongelmatonta, mutta riippumatta sähköntuotantotavasta, käytöstä koituvat päästöt ovat huomattavasti polttomoottoriautoa pienemmät. Vetyä hän Räsänen ei näe tulevaisuudessakaan henkilöautoliikenteen polttoaineena, sillä vedyn tuottaminen ja käyttö on kalliimpaa kuin sähkön.
Oma sähköntuotanto Suomessa lisääntyy kovaa vauhtia, joten energiasta ei ole Räsäsen mukaan tulossa pulaa tulevaisuudessa. Hintapiikit ovat edelleen mahdollisia talvikuukausina, mutta onneksi meillä on tasaavaa vesi- ja ydinvoimaa. Akkuteollisuutta odotetaan syntyvän myös Suomeen.
Vihreä tulevaisuus tehdään yhdessä
Ympäristöä täytyy suojella myös muilla keinoilla. Kulutusta tulee vähentää ja kaikki mahdolliset sivuvirrat ottaa hyötykäyttöön. Tässä meillä on vielä paljon kehitettävää, jotta materiaalit saataisiin kierrätettyä ja jalostettua uusiksi tuotteiksi. Puhdas vesi on meille tärkeää monessakin mielessä, joten vesistöistä täytyy pitää huolta. Luontokato uhkaa meitä yhtä lailla, ja Lappeenrannassa onkin jo ryhdytty asian tiimoilta toimiin. Ympäristöä on viherretty, niittyjä on perustettu ja retkeilykohteita pidetään kunnossa. Myös kaupungin omistamissa metsissä kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota monimuotoisuuteen. Metsänhoito ja puun käyttö ovat edelleen kiistakysymyksiä, joihin yritetään hakea yhteistä linjaa mm. vuoropuhelun kautta.
Vihreä siirtymä on ratkaisu ilmastokriisiin, ja sen aika on nyt. Räsänen toteaa, ettei vauhdilla etenevän junan eteen kannata heittäytyä vaan hypätä kyytiin. Siirtymä on jo käynnissä eikä paluuta entiseen ole. Jokaisella on rooli näissä talkoissa ja jokainen voi osaltaan vaikuttaa. Kansalaiset voivat esimerkiksi päivittää kulkuvälineensä tai vaihtaa vihreään sähköön. Keskeisten toimijoiden, kuten yritysten ja oppilaitosten, pitäisi entistä tiukemmin sitoutua yhteiseen hiilineutraaliustavoitteeseen 2030. Räsänen väläyttää, että sääntely saattaa jatkossa lisääntyä erilaisten maksujen ja rajoitusten kautta. Olisi syytä käydä keskustelua myös siitä, kuinka asioita ratkaistaan niin, että mm. sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Räsänen toivoo kaikilta aktiivista osallistumista vuoropuheluun sekä ympäristö- ja ilmastotekoihin. Vihreä tulevaisuus tehdään yhdessä.
Startti turpeesta tulevaan -hanke
Startti turpeesta tulevaan -hankkeen tarkoituksena on luotsata maakunnan kehittämiseen osoitettuja Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) varoja vihreää siirtymää ja alueen elinvoimaa kasvattaviin hankkeisiin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) on Euroopan unionin perustama rahasto ilmastosiirtymän haitallisten vaikutuksien lieventämiseksi. Koska Suomessa on tavoitteena puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä, JTF-rahoituksella pyritään lievittämään ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnassa ja taloudessa. JTF-rahoitusta myöntävät Etelä-Karjalan liitto ja ELY-keskus.
Tässä juttusarjassa aion selvittää, mistä lähdetään liikkeelle vuonna 2023, kun olemme siirtymän alkutaipaleella. Mitä turpeesta luopuminen tarkoittaa? Tilalle täytyy löytää muita, vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä ne voisivat olla? Turvetuotannon alasajo heikentää entisestään energian saantitilannetta, joka on heikentynyt Venäjä-pakotteiden vuoksi. Uusia energiamuotoja tarvitaan tilalle. Mistä näitä syntyy ja kenen toimesta? Kaikesta energiankäytöstä ja sen tuottamisesta syntyy erilaisia vaikutuksia luonnolle. Onko olemassa täysin puhdasta energiaa? Ja mitä muuta kuin energiasektorin, vihreä siirtymä pitää sisällään. Mm. näihin kysymyksiin haen vastauksia.
Haluan tällä juttusarjalla koota tilannekuvaa ja etsiä konkreettisia ratkaisuja asioiden eteenpäinviemiseksi. Haluan myös herättää keskustelua maakunnan asukkaissa ja lisätä toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Meneillään on uusi vihreä vallankumous, johon tarvitaan kaikkien panosta. Mitä kukin tuo yhteiseen pöytään; mikä on kuntien, maakunnan liiton, teollisuuden, yritysten ja asukkaiden rooli näissä yhteisissä talkoissa.
Noora Harju, projektipäällikkö