Elinvoimaa Etelä-Karjalassa -blogia kirjoittavat maakuntajohtaja Satu Sikanen sekä elinvoimajohtaja Jami Holtari vuorokuukausin.
Kesäkuun blogivuorossa on maakuntajohtaja Satu Sikanen
Artikkeli on julkaistu 9.6.2021.
Valtioneuvoston päätöstä EU:n alue- ja rakennepolitiikan varojen maakuntakohtaisesta jaosta seuraavalle seitsemälle vuodelle on odotettu kuin kuuta nousevaa jo vuoden päivät. Aivan pikkurahoista ei ole kyse. Suomeen kohdistuva ohjelmakauden 2021–2027 EU-rahoitus on vajaa kaksi miljardia euroa. Kun summaan lisätään vielä valtion rahoitus ja alueiden oma panostus, puhutaan yhteensä yli neljän miljardin euron kokonaisuudesta.
Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) lisäksi EU-alue- ja rakennepolitiikkaan kuuluu uutena rahastona Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF). JTF-raha käytetään turpeen energiakäytön vähentämisestä aiheutuvien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen. Sitä ei siis voi laskea yleiseksi aluekehitysvälineeksi, vaan JTF-toimenpiteillä tulee olla selkeä kytkös turpeen arvoketjuun.
Ratkaisun avaimet maakuntakohtaisen jaon valmistelusta annettiin maakunnan liitoille ja ELY-keskuksille alkuvuonna 2020. Noin puoli vuotta myöhemmin neuvottelut päättyivät jatkoerien jälkeen tuloksettomina ja asia siirtyi työ- ja elinkeinoministeriön pöydälle. Valtioneuvoston on lähiviikkoina tehtävä ratkaisu rahoituksen jaosta, jotta ohjelma saadaan käynnistettyä vielä tulevana syksynä.
Suomi on jakautunut tässäkin asiassa kahtia kuin Pähkinäsaaren rauhan rajasta lähtien konsanaan: Itä- ja Pohjois-Suomeen ja Etelä- ja Länsi-Suomeen. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla. Koko Suomi – Uuttamaata ja Ahvenanmaata luukuunottamatta – on EU-luokittelussa kehittyneisyydeltään samaa niin sanottua siirtymäaluetta, jolle kohdistuu siirtymäalueen rahoitus.
Prosessin aikana on esitetty väitteitä siitä, että EU:n rahahanat tyrehtyvät tulevilla ohjelmakausilla, jos siirtymäalueen rahoitus jaetaan kansallisilla aluekehityskriteereillä, eikä niillä, joilla EU on rahoituksen jäsenvaltioilleen jakanut. Eli jos Etelä- ja Länsi-Suomeen kohdennetaan nyt enemmän rahoitusta, se on tulevilla ohjelmakausilla Suomelta pois. Väite ei pidä paikkaansa. EU-komissio ei määrittele sitä, miten rahat maakuntakohtaisesti jaetaan, vaan on kiinnostunut siitä, että Suomi saavuttaa rahoitukselle asetetut tulostavoitteet. Tulos- ja vaikuttavuusnäkökulman soisi kiinnostavan myös meillä kansallisesti.
EU-alue- ja rakennepolitiikan rahoitusta kohdennetaan yhä keskitetymmin alueiden osaamiskärkiin tavoitteena synnyttää uusia innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. EU-aluepolitiikan toimeenpanossa kytkös harvan asutuksen alueille on koko ajan löyhempi ja side korkeakoulujen sijaintipaikkakunnille yhä tiiviimpi. Tavoite hiilineutraalista Suomesta on yhä väkevämmin läsnä ohjelman toimeenpanossa: 35 prosenttia EAKR-rahoituksesta kohdennetaan vähähiilisyyttä tukeviin toimiin. Olisi järkevää, jos rahoituksen jaossa huomioitaisiin tieto siitä, missä on esimerkiksi puhtaan energian ja kiertotalouden osaamista – missä olisi siis ylipäätään potentiaalia synnyttää hiilineutraaleja ratkaisuja.
Suomen ja EU:n välinen liittymissopimus 1990-luvulta lähtien on turvannut Itä- ja Pohjois-Suomelle oman harvan asutuksen erillisrahoituksen, mikä on nyt noin 400 miljoonaa euroa yhteensä noin 1,8 miljardin euron potista. Harvan asutuksen erillisrahoitukseen neuvoteltiin kesällä 2020 EU-huippukokouksessa 100 miljoonan euron kirjekuoriraha. Julkisuuteen ei ole kerrottu, miksi kirjekuorirahakin kohdennettiin vain Itä- ja Pohjois-Suomeen, eikä koko siirtymäalueelle, kuten muutamat muut maat tekivät.
Joka tapauksessa on selvää, että harvan asutuksen erillisrahoitus on korvamerkitty Itä- ja Pohjois-Suomeen. Sen ulkopuolelle jäävän rahoituksen osalta Suomella on vielä oiva mahdollisuus tehdä ratkaisu, jossa huomioidaan aluekehityksen todellinen tilanne ja tukea alueita riippumatta niiden maantieteellisestä sijainnista. Viisinkertainen ero Etelä-Suomessa sijaitsevan Etelä-Karjalan ja Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien välillä ei ole ollut, eikä ole edelleenkään perusteltua.
Sukupolvien unelma jalkapallossa on toteutumassa, kun Huuhkajat aloittavat viikonloppuna EM-kisaurakkansa. EU-alue- ja rakennepolitiikasta uhkaa tulla Etelä-Karjalalle ja monille vastaavassa tilanteessa oleville Etelä-Suomen maakunnille samanlainen Via Dolorosa kuin sukupolvia kestänyt arvokisapaikan metsästys suomalaisessa jalkapallossa. Tulevat viikot näyttävät, löytyykö Sanna Marinin hallitukselta samanlaista taikaa kuin Markku Kanervan tahdittamasta maajoukkueesta. Voisiko unelma oikeudenmukaisesta aluepolitiikasta olla sittenkin mahdollista 2020-luvun Suomessa?
(Kuvan huuhkaja: Pexels-pixabay kuvapankki.)
Maakuntajohtaja Satu Sikanen