Geopoliittinen kriisi ja siitä seuranneet kansalliset ja alueelliset päätelmät ovat olleet eräänlainen kunnianpalautus laaja-alaiselle ja tiiviille pohjoismaiselle yhteistyölle. Pohjoismainen näkökulma näyttäytyy aiempaa kiinnostavampana myös Etelä-Karjalan kaltaisille maakunnille, joille fyysinen ja henkinen etäisyys Skandinavian ytimistä on ollut suuri. Luontaisilla maantieteeseen pohjautuvilla talous- ja työssäkäyntialueilla on merkitystä myös jatkossa, mutta yhtenevä arvopohja ja yhteiskunnallinen ajattelu tasoittavat tietä tehden vertailusta ja yhteistyöstä mielekästä.
Aluekehittämisen ja -suunnittelun näkökulmista eli maakuntien liittojen lakisääteisten tehtävien sisältöjen osalta meillä on paljon yhteistä, vaikka hallinnon rakenteet ja roolitukset poikkeavatkin Pohjoismaissa toisistaan merkittävästi. Tutkimuslaitos Nordregio julkaisee joka toinen vuosi Pohjoismaiden tilannekuvaa kokoavan “State of the Nordic Region” -raportin, jonka uusin julkaisu tapahtui 25.3.2026. Siinä Pohjoismaita ja niiden alueita tarkastellaan erityisesti kolmesta näkökulmasta: väestörakenteen, työllisyyden ja talouden näkökulmista. Raportti on monialaisen ja laajan, kattavaan tilastoaineistoon ja tutkimuskoontiin pohjautuvan tutkijayhteistyön tulos. Tässä kirjoituksessa tehdään muutamia havaintoja ja nostoja raportista, johon kiinnostuneiden kannattaa tutustua kokonaisuudessaan tarkemmin. Tarkastelunäkökulmana on Etelä-Karjalan maakunnan profiloituminen pohjoismaisten alueiden vertailussa.
Pohjolan väestö vanhenee ja moninaistuu
Väestörakenteen hallitsevia piirteitä Pohjoismaissa ovat alhainen syntyvyys ja iäkkäimpien ikäluokkien kasvu, jotka muuttavat väestörakennetta kaikkialla. Etelä-Karjala on maakuntana kokonaishedelmällisyysluvultaan matalalla tasolla, mutta tämä ei ole isossa kuvassa lainkaan poikkeuksellista. Matala syntyvyys on yleinen ilmiö länsimaissa tällä hetkellä, eikä tilanne ole helposti muutettavissa. Korkeimpien ikäluokkien (80+ ikävuotta) osuuden kasvu sen sijaan on vieläkin nopeampaa kuin on aiemmin ennakoitu. Kun asiaa ennakoidaan vuoteen 2045, on kyse ihmisistä, jotka ovat tällä hetkellä työikäisiä. Useissa Suomen maakunnissa ikääntyneimpiä tulee pohjoismaisittain olemaan erityisen paljon ja tietyillä alueilla – Etelä-Karjalassa varsinkin maakunnan pohjoisosissa – vielä keskimääräistä enemmän.
Toisaalta korkea odotettavissa oleva elinikä on myös yhteiskunnallinen saavutus, josta on syytä olla kiitollinen. Ainakaan Etelä-Karjalan kunnissa iäkkäimmän väestön määrän kasvu ei näytä kuitenkaan alueellisesti menevän täysin yksiin aiemmin ennakoidun huoltosuhteen kehityksen kanssa. Väestörakenteen merkittävien trendien vaikutukset alueiden kehittämiseen ovat moninaiset, ja erityinen haaste on muuttuviin palvelutarpeisiin vastaaminen, mikä edellyttää huolellista ennakointia sekä varautumista kaikille hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi.
Väestönkasvussa on kaikissa Pohjoismaissa samankaltaisia alueellisia eroja. Kasvavat kaupunkiseudut lisäävät väestöään, mutta suurimmassa osassa maata ja reuna-alueilla väestön määrä on laskeva. Sama koskee Etelä-Karjalaa, missä ainoastaan Lappeenranta saattaa ennusteiden mukaan yltää heikkoon kasvuun vuoteen 2045 mennessä. Suuraluekohtaisessa tarkastelussa Suomen tilanne poikkeaa Pohjoismaisessa vertailussa heikompaan suuntaan. Tähän kehitykseen sopeutumiseksi – saati sen muuttamiseksi – tarvitaan aktiivisia toimia.
Pohjoismaiden väestö on moninaistunut nopeasti viimeisten kymmenen vuoden aikana maahanmuuton kautta. Alueiden vertailussa Suomessa etninen moninaisuus on selkeästi vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa, Grönlantia lukuun ottamatta. Maahanmuuttoa tarvitaan kuitenkin jatkossa erityisesti alueilla, joissa väestö vanhenee erityisen nopeasti ja lapsia syntyy vähän. Haaste kunnille on resurssipaineissa merkittävä.
Osaaminen kannattelee työmarkkinoiden murroksessa
Työmarkkinat heijastelevat työn organisointia ja tulonmuodostusta eri pohjoismaisilla alueilla. Työllisyystilanteella on merkittävä vaikutus kotitalouksien elämään ja hyvinvointivaltion rahoittamiseen. Pohjoismaiden tila 2026 -raportissa pohjoismaisia työmarkkinoita tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: työvoiman saatavuuden, toimialoittaisten erityispiirteiden ja haavoittuvuuksien sekä sopeutuvuuden näkökulmasta.
Työllisyyden trendit ovat Etelä-Karjalassa jokseenkin samankaltaisia kuin useilla Ruotsin ja Suomen alueilla eli työllisyysaste on suhteellisen hyvä, mutta työttömyysaste on korkea. Suomen työllisyysaste näyttäytyy kuitenkin selvästi muita Pohjoismaita ja myös EU-maiden keskiarvoa heikompana. Työmarkkinoiden eriytyminen ja kohtaanto-ongelmat ovat syveneviä. Työvoiman ulkopuolella olevien määrässä Etelä-Karjala lukeutuu Pohjoismaiden alueiden vertailussa heikoimmassa asemassa oleviin maakuntiin.
Toimialoittaisesta näkökulmasta katsottuna teollisuus on kansallisesti merkittävä ala ja Etelä-Karjalan Suomen teollisuusvaltaisimpia maakuntia. Työllistyminen teollisuuteen on 2014–2023 vähentynyt Etelä-Karjalassa yli 0,8 %, mikä on vertailun merkittävimpiä pudotuksia. Myös muutamilla muilla Suomen ja Ruotsin alueilla teollisten työpaikkojen väheneminen on havaittavissa. Etelä-Karjalalle trendi on erityisen merkittävä, koska teollisen tuotannon painoarvo maakunnan aluetaloudessa on ollut suuri. Työllisyyden kehitys on toisaalta ollut heikkoa myös liike-elämän palveluissa, mikä on Pohjoismaisten alueiden vertailussa poikkeuksellista.
Kun työmarkkinoita tarkastellaan osaamisen näkökulmasta, Etelä-Karjala liittyy aikavälillä 2014–2023 eniten osaamisperustaista työllistymistä lisänneiden alueiden joukkoon. Työllistävyyden väheneminen näyttää maakunnassamme keskittyneen matalampien osaamisvaateiden työpaikkoihin.
Taloudellinen murros näkyy, mutta kasvun eväitäkin on
Mielestäni eniten uutuusarvoa ja mielenkiintoisia tuloksia sisältyy tällä kertaa osioon, joka käsittelee taloudellista kehitystä. Viimeisimmissä tilastoissa Etelä-Karjalan taloudellisen kehityksen haasteet näyttäytyvät selkeästi. Tarkasteltaessa talouden tilaa maakunnan kohtaama BKT-romahdus näkyy jo selvästi. Vertailussa vuodesta 2019 vuoteen 2024 viennin notkahdusta ei kuitenkaan näy vaan varovaista kasvua on havaittu, mikä on kautta Pohjolan vallitsevan varovaisen kasvun kanssa linjassa. Yritysperustannan iso kuva Pohjoismaissa on heikkenevä. Etelä-Karjala on linjassa tämän kanssa, vaikka Suomen tilanne poikkeaa muutoin edukseen ja yritysten perustaminen on useimmilla alueilla lisääntynyt tultaessa pandemian jälkeisiin vuosiin. Sen sijaan yritysten lopettamisten tilanne on ollut samansuuntainen kaikilla vertailun alueilla. Analyysin johtopäätöksiä on vaikeampi vetää, koska pandemian, tullien ja muiden geopoliittisen tilanteen seurausvaikutusten erottelu on haasteellista.
Talousosiossa on tarkasteltu myös kriittistä infrastruktuuria, jonka merkitys yhteiskunnan varautumisen kannalta on noussut laajaan keskusteluun viime vuosina. Tähän lukeutuvat energian, veden ja saavutettavuuden keskeiset infrastruktuurit. Palveluiden olosuhteista riippumaton turvaaminen on painottunut ajankohtaisessa keskustelussa yksittäisten infrastruktuurien sijaan. Kriittistä infrastruktuuria arvioidaan raportissa infrastruktuurin kustannusten ja myös arvonlisän näkökulmasta. Nämä näkökulmat eivät kata kaikkia puolia asiasta, mutta mahdollistavat alueiden vertailun. Useimpien Pohjoismaiden kriittinen infrastruktuuri rakentuu samankaltaisista tekijöistä, poikkeuksena Grönlanti, jossa liikenneinfraa edustavat lähinnä satamat ja lentokentät, ja Norja, jossa on muista maista poikkeavaa öljyyn ja kaasuun liittyvää infraa. Verrattaessa Pohjoismaisten alueiden kesken infrastruktuurin arvoa väestöön suhteutettuna Etelä-Karjalan tilanne on keskimääräinen, joskin kuntakohtainen vaihtelu on merkittävää.
Nordregiossa on tarkasteltu jo pitkään vihreän siirtymän edistymistä eri näkökulmista. Raportissa näkökulmana on innovaatiotoiminnan merkitys vihreän siirtymän edistämisessä. Innovaatiolla käsitetään uusien ratkaisujen käyttöönottoa ja leviämistä taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa järjestelmissä. Patentit ovat yleisesti käytössä oleva mittari uuden luomisen potentiaalille, mutta vihreä siirtymä vaatii myös systeemimuutoksia. Molempien kehittämisessä Etelä-Karjala on suhteellisen hyvässä tilanteessa ja kestää hyvin pohjoismaisen vertailun vihreään siirtymään liittyvien patenttien määrässä. Alaan liittyvällä osaamiskeskittymällä on merkittävä rooli maakunnan elinkeinoelämän uudistamisessa ja monipuolistamisessa. Jatkuvia panostuksia kuitenkin tarvitaan, jotta kansainvälisesti kilpailukykyisiä ratkaisuja voidaan kehittää, skaalata ja monistaa.
Kirjoittaja Laura Peuhkuri toimii aluekehityspäällikkönä Etelä-Karjalan liitossa.