Metsäbiotalouden suurmaakunta

Etelä-Karjala on edelleen metsäteollisuuden suurmaakunta – tarkastellaanpa asiaa lähes millä mittarilla tahansa. Huhtikuussa Tapio Oy julkaisi raportin metsäbiotalouden arvoketjuista maakunnissa. Se osoittaa, että metsäbiotaloudella on Etelä-Karjalassa suurempi rooli aluetalouteen kuin yhdessäkään muussa maakunnassa.

Metsäbiotalouden rooli ja osuus maakunnan kokonaistuotoksesta ja arvonlisäyksestä on 2010-luvulla kasvanut. Raportin tarkasteluvuonna 2018 peräti kolmannes (v. 2013 28 %) Etelä-Karjalan kokonaistuotoksesta ja yli viidennes (v. 2013 16 %) maakunnan arvonlisäyksestä tulee metsäbiotaloudesta. Metsäbiotalouden osuudet maakunnan tuotoksesta, arvonlisästä, työllisistä ja investoinneista olivat kaikki moninkertaisia maakuntien keskiarvoon verrattuna.

Ainoastaan työllisyyden kannalta metsäbiotalouden työpaikkatrendi on ollut laskeva. Vähennystä tapahtui 10 % vuodesta 2011 vuoteen 2018. Metsäbiotalous työllistää kuitenkin edelleen tuhansia eteläkarjalaisia. Työpaikkoja metsäbiotaloudessa oli vuonna 2018 vajaa 4100 ja sen päälle tulevat vielä kerrannaisvaikutukset muille toimialoille.

Ilahduttavaa on, että myös investointien määrä oli vuonna 2018 Etelä-Karjalassa maakunnista korkein, 153 M€. Vaikka paperin kysyntä on maailmalla hiipunut, sellun ja pakkauskartonkien kysyntä on pysynyt korkealla. Myös korona-aikana elintarvike- ja pakkausmateriaaleja on tarvittu kasvavaan tahtiin. Viimeaikaisin Etelä-Karjalan metsäteollisuuteen tehty iso investointipäätös, 80 M€, liittyykin pakkauskartongin tuotantokyvyn parantamiseen Stora Enson Imatran tehtailla.

Metsäteollisuuden kilpailykyky on Etelä-Karjalalle ja koko Suomelle kriittinen kysymys. Vuonna 2018 Suomen tavaraviennin arvosta yli 20 prosenttia tuli metsäbiotaloudesta. Alan tulevaisuus ja uudet investoinnit eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Kilpailua käydään globaalisti ja se on yhä kovempaa.

Metsäteollisuuden kilpailukyvyn kannalta on Etelä-Karjalassa tärkeää pitää huolta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta, osaavan työvoiman saatavuudesta ja toimivista liikenneyhteyksistä. Etelä-Karjalan metsäteollisuudessa vahvuutena on ollut se, että isoilla toimijoilla on myös tutkimusyksiköt alueella, mitä korkeakoulut hyvin täydentävät. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ammatillinen koulutus ja sen laatu ovat keskeisessä asemassa.

Metsäbiotalouden koko kuljetusketjun ja liikenneinfran on oltava kunnossa alemmasta tieverkosta kansainvälisille markkinoille. Etelä-Karjalassa merkittävimmät kehityskohteet löytyvät rataverkon kehittämisestä. Valtakunnallisen 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelman investointiosioon raideliikenteen ykköshanke Etelä-Karjalasta ja koko itäisestä Suomesta on Luumäki – Joutseno -kaksoisraiteen rakentaminen. Myöskään itärajan yhteyksien kehittämistä ei sovi unohtaa.

Metsien käyttöön liittyvää keskustelua on käyty yhä jännitteisemmin luonto-, ilmasto- ja elinkeinotoiminnan arvojen välillä. Rakentavaa keskustelua tarvitaan eri näkökulmien ja tarpeiden yhteensovittamiseksi. Kysymys metsien käytöstä ei voi olla ”joko tai” -kysymys, vaan ”sekä että”.

Luonnon monimuotoisuuden eteen on tehtävä määrätietoisesti töitä ja puun kasvun tulee jatkossakin olla suurempaa kuin puun käytön. Yhtä lailla tulee huolehtia suomalaisen metsäbiotalouden tulevaisuudesta ja siitä, että fossiilitalouden sijaan hyödynnetään suomalaiseen kestävään metsätalouteen perustuvia uusiutuvia luonnonvaroja. Korkeamman jalostusarvon tuotteet tulee olla kirkkaana tavoitteena, mutta sellunkeittokaan ei voi olla synti, kun sillä vankasti kannatellaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Maakuntajohtaja Satu Sikanen

Tapio Oy julkaisi huhtikuussa Metsäbiotalouden arvoketjut maakunnissa -raportin, mikä luo tilastotietoihin perustuen kuvan metsäbiotalouden tuotoksesta, arvonlisästä, investoinneista ja työllisistä ja niiden kehittymisestä vuosina 2011–2018. Linkki raporttiin:

Metsäbiotalous maakunnissa – raportit ja esitykset – Tapio