(Matti Viialaisen blogi, julkaistu ensin Etelä-Saimaassa 29.6.2018)
Lappeenrannan satama ja linnoitus edustavat suomalaista kaupunkimaisemaa parhaimmasta päästä. Saimaalla myös Kuopion ja Mikkelin torit sekä Savonlinnan matkustajasatama ovat käymisen arvoisia.
Lappeenrannassa Prinsessa Armaadan, uuden kattoterassin tai vetykioskien antimien nauttimisen lomassa voi iltakahdeksalta ilahtua lisäksi kauniista iltasoitosta. Kiitokset kaupungille oivasta ideasta!
Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitot järjestivät pari vuotta sitten kilpailun Karjalaisten Laulun uudesta sovituksesta. Imatralainen Osmos Cosmos voitti ja teki maakuntalaulustamme komeasti soivan version.
Eikä siinä vielä kaikki. Spotify-palvelusta löytyy tuore Etelä-Karjalasta kajahtaa -kokoelma. Soittolistalta voi kuulla Karjalan kunnaiden ja maakuntalaulun lisäksi muutkin klassikot ja myös uudempia kappaleita.
Mukana ovat Sellainen ol’ Viipuri, Heili Karjalasta, Kaunis Veera, Pave Maijasen tulkitsema Huokausten silta sekä tottakai Imatran Inkeri ja Simpeleen siiat sekä Parikkalan piiat ja Erkki Junkkarisen humppa Lappeenrantaan. Myös Sari Kaasinen ja Metku-kuoro esiintyvät.
Juuret kotiseutuun ja omaan maakuntaan, sen historian ja kulttuurin tuntemus ja ymmärrys luovat identiteettimme perustan. Ilman tätä ja siitä kumpuavaa itsetuntoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ei kukoista myöskään talous tai toimi politiikka ja päätöksenteko.
Maakunnallisista identiteeteistä karjalaisuus on yksi Suomen vahvimmista. Se vahvistuu entisestään, kun Etelä-Karjalan historian kirjoitustyö lähiaikoina valmistuu. Siksi myös oma hittilistamme on julkaistu. Sen tahdissa ” kansa karkeloi, laulu raikaa, tuttu sävel soi ja vieras kuulla saa, Karjala on laulun laaja kotimaa.”
Myönnettävä on, että laulut auttavat myös harmitukseen, jonka maakunta-ja soteuudistuksen viivyttäminen aiheutti. Mutta hyvää voi vähän odottaakin. Varsinkin kun illalla Saimaa on kauneimillaan.
Matti Viialainen