Olin viime viikolla AEBR:n johtokunnan kokouksessa Etelä-Karjalan liiton edustajana. AEBR on lyhenne Euroopan rajakaupunkien liitosta ”Association of European Border Regions”, joka toimii Euroopan komission alaisena elimenä. Kokoukset ovat aina jossakin Euroopan rajakaupungissa, ja nyt olimme Itävallan Freistadissa, joka sijaitsee lähellä Tšekin rajaa.
Matkalla pääsin myös vertailemaan junapalveluita. Matkustin junalla Prahasta Freistadiin, ja täytyy sanoa, että kuuden hengen hytit olivat mukavia ja myyntikärry junassa oli plussaa. Kolmen tunnin matka maksoi noin 20 €. Vauhti ei ollut kova ja ilmastoinnin kanssa oli vähän niin ja näin, mutta ei ollut ainakaan kylmä ja perille päästiin.
Itse kokouksessa selvisi, kuinka erilaisissa tilanteissa Euroopan rajakaupungeissa ollaan. Sisärajoilla painitaan esimerkiksi mahdollisista väliaikaisista rajatarkastuksista ja joukkoliikenteen toiminnasta, kun työssäkäyntialuetta halkoo valtion raja. Välimeren maissa huolta aiheuttaa Turkki. Ja me suomalaiset toimme esiin mm. rajan täydellisestä sulusta aiheutuvat ongelmat. Yhteinen huoli oli äärioikeiston nousu Euroopassa ja populismin mukaantulo politiikkaan. Nämä eivät vahvista demokratiaa lainkaan, vaan luovat vain mustavalkoisia vaihtoehtoja. On vain joko tai -vaihtoehtoja, ja yhteisen ymmärryksen saavuttaminen on päivä päivältä haastavampaa.
Keski-Euroopassa on vaikea ymmärtää, kuinka totaalista rajan sulku meillä on ja mitä se on Etelä-Karjalalle aiheuttanut. Korostin, että vaikka menetämme tuloja joka päivä, silti meidän tukemme Ukrainalle ja sanktioille on edelleen vahva. Meidän solidaarisuutemme Ukrainaa kohtaan ei horju. Siitä huolimatta jäi olo, että silti meidän tilannettamme ei ymmärretä kokonaisuutena. Itäiseen Suomeen, varsinkaan kaakkoon ei EU:n tukipaketteja ole kuulunut. Rahoitusta leikataan, ja Venäjä yhteistyön rahat ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Interreg-rahoituksesta ei kuulu mitään. Tätä ymmärrystä yritin hakea meille.
Politiikkaakin puhuttiin. Presidentti Stubb sai kehuja, ja samalla muistettiin mainita myös Marinin pääministerikausi. Suomen pitkään ja vakaaseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaan luotetaan edelleen. Näissä asioissa on helppo olla sanansaattajia, yhtenäinen linja pitää.
Epävirallisissa keskusteluissa huomio kääntyi NATOn puolustusmenojen kasvattamiseen. Yhdysvaltojen tyyli ilmoittaa siitä sai tyrmistyneen reaktion. Siitä päästiinkin luontevasti Trumpin hallintoon ja hallitsemiseen. Huolestuneisuutta oli tullien veivaamisesta sekä Ukrainan tilanteesta Venäjän hyökkäyssodan takia. Myös Gaza ja palestiinalaisten humanitaarinen kriisi keräsi huolestuneita yhteen.
Kaiken kaikkiaan, nämä tilaisuudet ovat hyviä paikkoja verkostoitua ja viedä itäisen Suomen sanomaa eteenpäin. Se, johtaako nämä johonkin, vaatii myös maan hallitukselta, ministereiltä ja etenkin TEMiltä toimia. Mutta se on varmaa, että jokaisella tasolla jokaisessa paikassa on yritettävä vaikuttaa.
Niina Malm
Etelä-Karjalan maakuntahallituksen 1. varapuheenjohtaja
kansanedustaja
(Kuva: Niina Malm)