Itäisten raja-alueiden elinvoima osana kokonaisturvallisuutta oli teemana kevään 2026 Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan yhteisessä aluekehityskeskustelussa ministeriöiden kanssa. Itäinen Suomi tarvitsee pitkäjänteisiä ratkaisuja, ja Etelä-Karjalassa tämä tarve korostuu rajakaupan romahduksen, BKT:n pudotuksen ja investointeihin vaikuttavien sähkö- ja tietoliikennerajoitteiden vuoksi.
Itäinen Suomi elää tällä hetkellä uudenlaisessa todellisuudessa. Pitkään jatkunut rakennemuutos, geopoliittinen epävarmuus ja koko maan taloudelliset reunaehdot kietoutuvat toisiinsa tavoilla, jotka vaikuttavat arkeen, yrityksiin ja tulevaisuuden näkymiin. Näistä asioista keskusteltiin 24.3.2026 aluekehittämiskeskustelussa, jossa kokoontui laaja joukko Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan alueiden, ministeriöiden ja asiantuntijoiden edustajia.
Keskustelun ytimessä oli ajatus, joka nousi puheenvuoroissa kerta toisensa jälkeen: elinvoima on osa kokonaisturvallisuutta. Kun alue voi hyvin, ihmisillä on työtä, yrityksillä edellytykset kehittyä ja yhteisöillä uskoa tulevaan, myös Suomen turvallisuuden perusta vahvistuu.
Rakennemuutos on uusi normaali – ei ohimenevä vaihe
Monella itäisen Suomen alueella on jo vuosia eletty tilanteessa, jossa suuret työnantajat ovat poistuneet ja talouden haasteet kasautuneet pienille kunnille. Samalla alueella on paljon potentiaalia: uutta yritystoimintaa, TKI-osaamista, turvallisuus- ja sensoriteknologiaa sekä hyvinvointialan innovaatioita. Näiden kasvu vaatii kuitenkin vakaat ja ennakoitavat olosuhteet.
Keskustelussa oli laaja yksimielisyys siitä, että itäisen Suomen haasteet eivät ratkea määräaikaisilla hankkeilla tai lyhyillä toimenpidejaksoilla. Tarvitaan pitkäjänteinen, parlamentaarinen, yli hallituskausien ulottuva ohjelma, joka tunnistaa alueiden erityispiirteet.
Tasavertainen pelikenttä puuttuu
Alueella koettu epäoikeudenmukaisuus toistui useassa puheenvuorossa. Sähkö- ja tietoliikenneverkon puutteet, liikenneinfran riittämättömyys ja investointien edellytykset eivät ole samalla tasolla kuin läntisessä Suomessa. Esimerkiksi Karjalan radan liikennemäärät ovat kasvaneet, mutta peruskorjaukset ja parannukset eivät edisty riittävän nopeasti. Suurempi Karjalan radan kapasiteetti edistäisi kuljetusten siirtämistä maanteiltä rautateille, vahvistaisi yritysten kilpailukykyä ja näkyisi parempana henkilöjunatarjontana.
Yritykset ja kunnat tarvitsevat ympäristön, jossa investointeja voidaan tehdä luottavaisin mielin. Tämä edellyttää valtiolta johdonmukaista ja pitkäjänteistä aluepolitiikkaa.
Nuorten tulevaisuudenusko – kriittinen kysymys
Nuorisobarometrien mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on heikentynyt. Huoli työllistymisestä, turvallisuudesta ja ilmapiirin kiristymisestä vaikuttaa voimakkaasti nuorten kokemuksiin. Samalla nuoret ovat halukkaita opiskelemaan ja rakentamaan hyvää tulevaisuutta, mutta he tarvitsevat siihen edellytykset.
Itäisessä Suomessa kuntarajat eivät ole nuoren näkökulmasta keskeisiä. Palvelujen, koulutuksen ja arjen on toimittava joustavasti yli hallinnollisten rajojen. Tarvittaessa kuntien on toimittava yhteistyössä tarjoten rajoja ylittäviä, luovia ratkaisuja.
Mahdollisuuksia löytyy – esimerkiksi valmiusrakentamisesta
Yksi keskustelun kiinnostavimmista avauksista oli ajatus valmiusrakentamisen lisäämisestä sekä elinvoimaa että turvallisuutta yhdistävänä merkittävänä mahdollisuutena. Tämän kokoluokan hankinnat toisivat merkittävää taloudellista vaikutusta alueelle – ja samalla vahvistaisivat Suomen puolustusvalmiutta.
Tällaiset avaukset osoittavat, että uusi kasvu voi löytyä yllättävistäkin paikoista, kun ratkaisuja tarkastellaan kokonaisuutena.
Valtion pysyvä läsnäolo ratkaisee
Useissa puheenvuoroissa korostettiin, että valtion pitää olla pysyvästi läsnä alueilla. Elinvoimakeskukset nähtiin tällaisena ratkaisuna: ne vahvistavat luottamusta, parantavat ennakoitavuutta ja luovat selkeän kumppanuuden alueiden ja valtion välille.
Tämä on keskeistä myös Etelä-Karjalassa, jossa rajakaupan romahdus, BKT:n lasku ja suurten investointien riippuvuus sähköverkosta asettavat erityisiä haasteita.
Mihin tästä eteenpäin?
Keskustelu päättyi kutsuun pohtia yhdessä sitä, mihin itäinen Suomi suuralueena haluaa keskittyä. On tunnistettava, missä voidaan edetä yhdessä, missä kuntien, maakuntien tai hyvinvointialueiden rajat hälvenevät ja missä ratkaisut syntyvät vain pitkäjänteisellä valtio-alue-yhteistyöllä.
Ydinviesti on selvä: Itäinen Suomi tarvitsee vahvaa ja pitkäkestoista sitoutumista jo olemassa olevaan ohjelmaan, joka palauttaa alueelle tasavertaiset edellytykset kehittyä ja luo tulevaisuudenuskoa ihmisille ja yrityksille.
Oman näkemykseni mukaan keskustelussa vahvistui, että jaamme ministeriöiden kanssa pitkälti yhteisen kuvan itäisen Suomen tilanteesta sekä alueen turvallisuus- ja elinvoimahaasteista. Yhteisen ymmärryksen rinnalle tarvitaan nyt kuitenkin rohkeaa konkretiaa ja selkeitä, tunnistettavia toimia. Kolmen maakunnan yhteinen valmistelu keskusteluja varten oli sujuvaa ja toimivaa – lämmin kiitos tästä Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan kollegoille Petra Kortelaiselle ja Pia Pitkäselle!
”Aluekehittämiskeskustelut ovat lakisääteinen valtion ja alueiden välinen vuorovaikutusmenettely. Keskustelut perustuvat valtioneuvoston aluekehittämispäätökseen, maakuntaohjelmiin ja aluekehityksen tilanne- ja kehityskuvaan. Keskustelut edistävät valtion ja alueiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta alueiden kehittämisen tavoitteiden saavuttamiseksi ja niissä käsitellään lähtökohtaisesti ajankohtaisia, poikkihallinnollisia kysymyksiä.” (Työ- ja elinkeinoministeriön ohje 14.11.2025)
Kirjoittaja: aluekehitysasiantuntija Anni Laihanen, [email protected], 040 483 5216