(Maakuntajohtaja Matti Viialaisen blogi, julkaistru ensin Savon Sanomissa 1.7.2018)
USA:n ja Venäjän johtajilla on päävastuu siitä, että maapallolla säilyy rauha, eikä heidän vallassaan olevia maailmanlopun aseita koskaan käytetä. Sekä Trumpin että Putinin ”nappihan” on siihen järjettömyyteen kyllin iso. Siksi presidenttien tapaaminen Helsingissä on hyvä uutinen koko maailmalle.
Suomi tarjoaa suurvalloille pyynnöstä hyviä palveluksiaan ja kohtaamiselle sopivasti neutraalin maaperän. Lyhyestä valmisteluajasta huolimatta järjestelyt varmaankin onnistuvat. Onhan meillä kokemusta, eikä vastuutahona sentään ole eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunta.
Helsingin valinta on tunnustus Suomen linjalle ja asemalle. Presidentti Niinistön neljän pilarin ulkopolitiikka toimii tuloksellisesti. Sotilaallinen liittoutumattomuus on poliittisesti, kuten nähdään, viisas ratkaisu.
Silti happamiakin naamoja näkyy paitsi Atlantin takana myös Euroopassa ja kotimaassakin. Tavanomaiset Trumpin vastustajat ja kaikkien maiden russofobit ovat liittyneet yhteen kohtaamista kauhistelemaan.
Suomessa varsinkin Natoon menijät ovat mielensä pahoittaneet siksi, että maastamme syntyy nyt ”väärä” kuva. Suomi kun ei saisi harjoittaa mitään omaa kahdenvälistä ulkopolitiikkaa vaan tyytyä olemaan pelkkä kuuliainen ”osa” länttä, mitä se sitten aina käytännössä tarkoittaneekaan.
Pelkkä papukaijan tai takarivin hiljaisen kuorolaulajan rooli istuu kuitenkin huonosti itsenäiselle maalle. Presidentinvaaleissa suuri enemmistö halusi, että Suomella on itsenäisenä kansakuntana omakin ääni.
Sen sijaan osaa ulko-ja turvallisuuspoliittista sekä media-ja tutkimuseliittiämme presidentti Niinistön aloitteellinen toiminta selvästikin harmittaa. Siksi Trump ja Putin eivät saisi neuvotella maaperällämme, eivätkä nähtävästi tavata muuallakaan.
Heikko itsetunto, miellyttämisen ja hyväksytyksi tulemisen tarve vai mikä tätä etupäässä nuorempaa polveamme vaivaa? Vai onko selitys niin luja usko omaan ideologiaan ja arvoihin, että enemmän geopoliittisiin realiteetteihin nojaava lähestymistapa ei kelpaa ulkopolitiikkamme ohjenuoraksi?
Tapaaminen tasoittaa tietä Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden vähittäiselle normalisoinnille. Tärkeintä on hillitä vaarallisimpien aseiden uutta varustelukierrettä, suitsia terrorismia ja löytää ratkaisuja eri kriiseihin.
Kun isojen vastakkainasettelusta siirrytään yhteistyöhön, maailmasta tulee parempi meille kaikille. Silloin edellytykset ratkoa talous-ja ympäristökysymyksiä, voittaa köyhyys ja pahimmat taudit sekä ottaa koko ihmiskunnan huikea potentiaali todella käyttöön, paranevat.
Myös Euroopan ja Venäjän on aika jättää kauppa-, propaganda- sekä kyber- ja muut sodat sekä kärhämät taakseen. Yhä useampi EU-maa, viimeksi Italia, puhuvatkin jo sen puolesta, että suhteet normalisoidaan.
Parasta on aloittaa tunnustamalla tosiasiat. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen Venäjän heikkouden aika on päättynyt. Maa ei mennyt taloudellisesti polvilleen, eikä sen johtoa saatu vaihdettua taloudellisilla pakotteilla. Jalkapallon MM-kisatkin näyttävät onnistuvan.
EU:n ajama Venäjän eristämis- ja pakotepolitiikka toimii siis huonosti ja siitä on oikeasti enemmän haittaa kuin hyötyä varsinkin Suomelle.
Jokainen realistisesti ajatteleva sotilas tai diplomaatti myöntää ainakin yksityisesti, ettei Sevastopolista koskaan tulee Naton tukikohtaa, eikä muukaan Krim irtoa enää Venäjästä. Niemimaan nimeä kantava sotahan käytiin jo 1800-luvulla, eikä juuri kukaan halua uusintaottelua.
Suomessa jää uutisoimatta, että Itä-Ukrainassa Minskin sopimus ei etene, koska Ukrainan nykyhallinto on haluton toimeenpanemaan sitä. Kapinallisten kukistaminenkaan ei onnistu, sillä Venäjä ei jätä niitä pulaan. Siksi YK:n rauhanturvaajat voisivat olla askel kohti kriisin vähittäistä laukeamista.
Helsingistä voi heinäkuun puolivälissä tulla jälleen pääkaupunki, jossa lännen ja Venäjän luonnoton vihanpito alkaa lientyä. Trumpin ja Putinin kauhistelijoiden mielipahaksi järki voi vähin erin alkaa voittamaan myös EU:n Venäjä-politiikassa.
Molemmat ovat mitä suurimmassa määrin myös Suomen etu.
Matti Viialainen