Henkilö- ja tavaraliikenteen kasvava kysyntä törmää Suomessa rataverkon pullonkauloihin. Ilman tarpeellisia raideinvestointeja ihmisten liikkuminen, teollisuuden logistiikka ja alueiden kehitys pysähtyy.
Liikenteen päästövähennystavoitteet kiristyvät ja kustannuspaineet lisääntyvät. Tämän kokonaisuuden keskellä yksi asia on käymässä yhä selvemmäksi: ilman merkittäviä raideinvestointeja Suomi ei pysy liikkeessä – ei taloudellisesti, alueellisesti eikä ekologisesti.
Raideverkon kapasiteetti ja kunto määrittävät jatkossa sekä ihmisten arjen sujuvuuden että teollisuuden kilpailukyvyn. Nykyinen rataverkko toimii jo monin paikoin äärirajoilla, ja vuosikymmenten aikana kertynyt investointivelka näkyy häiriöinä ja rajoitteina. Siksi keskustelu raideliikenteen kehittämisestä ei ole enää yksittäisten hankkeiden puolustamista, vaan kysymys on koko Suomen toimivuudesta. Mitä tapahtuu, jos emme investoi – ja mitä kaikkea voimme voittaa, jos teemme sen suunnitelmallisesti ja rohkeasti?
Miksi raideinvestoinnit ovat kriittisiä?
Raideinvestoinnit ovat kriittisiä, koska ne ratkaisevat yhtä aikaa useita Suomen pitkän aikavälin haasteita: kapasiteetin riittävyyden, liikenteen päästöjen vähentämisen sekä talouden ja teollisuuden kilpailukyvyn. Rataverkon ruuhkautuminen ja kunnon heikkeneminen heijastuvat suoraan junien täsmällisyyteen ja kuljetusketjujen häiriöherkkyyteen. Tämä vaikeuttaa paitsi ihmisten liikkumista myös vientiteollisuuden logistiikkaa, joka tarvitsee luotettavat ja ennustettavat yhteydet satamiin.
Samaan aikaan liikenteen päästöjen vähentämiseen tarvitaan siirtymää kohti energiatehokkaampia kulkumuotoja – ja juuri raideliikenne tarjoaa suurimman päästövähennyspotentiaalin ilman, että kulkuyhteyksien määrä tai laatu kärsii. Siksi raideinvestoinnit eivät ole pelkkää infrastruktuurin korjaamista, vaan keskeinen edellytys sille, että Suomi säilyttää toimintakykynsä, kilpailukykynsä ja tavoitteensa kohti vähähiilistä liikennettä.
Missä mennään nyt?
Itäisen Suomen rataverkolla on merkittäviä haasteita, mutta myös strategisia mahdollisuuksia. Karjalan radalla sekä kaukojunien matkustajamäärät että tavaraliikenteen kuljetusmäärät ovat lisääntyneet – paikoin hyvinkin merkittävästi. Radalla olevat pullonkaulat kuitenkin uhkaavat pysäyttää kehityksen.
Karjalan radalla Luumäen ja Lappeenrannan välillä on Suomen vilkkain yksiraiteinen rataosuus, ja sillä kulkee tavaraa enemmän kuin Pääradan vilkkaimmalla kaksiraiteisella osuudella. Tavaraliikenteen määrä rataosuudella on lisääntynyt 67 % vuosien 2020 ja 2024 välillä. Tavaraa kulki vuonna 2024 yhteensä 6 372 000 tonnia, ja määrän ennustetaan kasvavan 7 644 000 tonniin vuoteen 2030 mennessä. Myös Imatran ja Parikkalan välisellä rataosuudella on runsaasti liikennettä. Sen käyttöaste on huipputunteina 80 %, eli lisäliikenteen sovittaminen radalle on erittäin haasteellista.
Karjalan radan parantaminen sisältyy valtion väyläverkon investointiohjelmaan, jossa Luumäki–Joutseno-välille rakennettavan kaksoisraiteen kustannukseksi on arvioitu 262 M€ ja Imatra–Joensuu-välin parantamisen kustannukseksi 64 M€. Väylävirasto tekee parhaillaan ratasuunnitelmia sekä Luumäen ja Joutsenon että Imatran ja Joensuun välille. Hallitusohjelmassa Karjalan radan kehittämiseen (mm. kaksoisraiteen rakentaminen välille Luumäki–Joutseno) on kirjattu 215 M€. Tähän mennessä rahoitusta on saatu 50 M€ Lappeenrannan liikennepaikan suunnitteluun ja rakentamiseen sekä 40 M€ Kouvolan ja Luumäen välisen rataosuuden parantamiseen. Loppuosa rahoituksesta puuttuu vielä.
Mitä pitäisi tehdä?
Teollisuuden viesti on ollut jo pitemmän aikaa se, että kuljetuksia pitäisi saada siirrettyä huomattavasti nykyistä enemmän raiteille, koska tuotantoketjun vähähiilisyys on nykyisin tärkeä kilpailutekijä markkinoilla. Jos kuljetuksia ei saada siirrettyä maanteiltä raiteille, ostajat tekevät hankintansa muualta. Karjalan radan vaikutusalueella olevan teollisuuden kilpailukyky on siis vahvasti sidoksissa radan kapasiteettiin ja toimivuuteen.
Rajallinen ratakapasiteetti ei myöskään mahdollista uusien toimijoiden operointia rataverkolla, koska rata on jo täynnä nykyisten toimijoiden kalustoa. Jotta raiteille saadaan aitoa kilpailua, pitää ratakapasiteettia lisätä. Kilpailun myötä kuljetusten hinnat todennäköisesti laskevat, mikä parantaa raidekuljetuksia käyttävien yritysten kilpailukykyä.
Nyt tarvitaan päätöksiä!
Viimeisen vuoden aikana Etelä-Karjalassa sijaitsevilta teollisuuden tuotantolaitoksilta on tullut runsaasti hälyttäviä uutisia. Viimeistään tässä vaiheessa päättäjien olisi syytä herätä ja varmistaa Karjalan radan investoinnit. Vain siten voimme varmistaa, että teollisuustuotanto säilyy myös jatkossa Suomessa, eikä siirry ulkomaille. Tämä on koko Suomen kannalta kriittistä ja ensiarvoisen tärkeää.
Lisätietoa: Liikenneasiantuntija Sonja Tynkkynen, [email protected], 040 681 7163
Kuva ylhäällä: Lauri Aapro